Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Kaikki blogit puheenaiheesta Suomalaisuus

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 7

16.2.1847 nro 7 – valon nopeus ja Enon kappeli                    

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 6

9.2.1847 nro 6  Sähkö vai lieke?

  Suomettaren numerossa 6 Varelius jatkaa arviotaan ’Mintähden ja sentähden’ –kirjasta. Hän ruotii Roosin ottamia vapauksia uusien sanojen muodostamisessa.

’Olisimme myöskin tämän kirjaisen suoneet pitäneen wanhoja nimiä kernaammin kuin tehneen ihdan uusia, waikka kyllä tunnustamme hänen uutten nimeinsä olewan parempia ja luonnikkaampia, kuin wanhat, esim. Sähkö, jonka hän on ottanut Liekkeen siaan merkitsemään woimaa, (Latinalaisella nimellä) Electritas.

"Huwitukseksi ja hyödytykseksi" - Suometar 1847 Nro 5

2.2.1847 – ’Mintähden ja sentähden’

  Suomettaren viidennestä numerosta löytyy kirja-arvostelu teoksesta ’Mintähden ja sentähden – kysymyksiä ja wastauksia luontoon liittywistä asioista’. Jutun kirjoittajaksi on Kansalliskirjaston kopioon lyijykynällä merkitty Warelius (josta käytän muotoa Varelius, Tyrvään Varilan kylältähän tuo sukunimi on otettu).  Kyseessä on saksalaisen lääkärin Otto Ulen kirjoittama ja hänen joensuulaisen kollegansa Samuel Roosin kääntämä kirja.

Vain elämää, ei sen enempää

Eräänlainen oman  elämän kirjaajien suurmies Suomessa on tietenkin Kalle Päätalo, joka kirjasi omaa elämäänsä Iijokisarjassa 26 kirjan verran. Kun parin kymmenen vuoden puurtamisen jälkeen sain kokoon 254-sivuisen muistelmateokseni, en enää ihmettele, että Päätalo tarvitsi tuollaisen kasan kirjoja omasta elämästään. Yhdessä normaalikokoisessa kirjassa pystyy ihmiselämästä vain raapaisemaan pätkän sieltä, toisen täältä.

Juha Hurme – juntti, opettele kiinankieli *

… Hurme [1, jos haluat aidosti hyötyä kansansainvälisyyden tuomasta maallisesta mammonasta ja ehkä, jos haluat avartaa pussinperällä olevaa mieltäsi, joka olisi tarvinnut numeroa suuremman ajatusmyssyn – vaikka hyväntahtoiseksi huumoriksi sen puitkin!

 

” … ... Joku voisi kutsua [kirja] Niemeä aasialaiseksi peräpukamaksi, mutta kun siellä asuu ylpeä ja sitkeän sinnikäs itsepäinen kansa, suomalaiset, jotka ovat vapautuneet niin tsaarin Venäjästä kuin ruotsia puhuvasta Ruotsin kuninkaasta

Suomalainen joukkoliikenteessä

Rauha on Suomessa tärkeintä ja siihen on ilman muuta pyrittävä. Suomalaisilla on hieno kyky olla kuin ei näkisi ketään.

Kierros Hietaniemessä 150-vuotiaan suomenkielisen Maamme-laulun kunniaksi

Tänään on kulunut 169 vuotta siitä, kun kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin ruotsiksi riimittämä Vårt land laulettiin ensi kerran Fredrik Paciuksen sävelin 13. toukokuuta 1848. Tällöin ei laulettu meille tuttuja suomenkielisiä säkeitä ”Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, soi sana kultainen!”, sillä niiden aika koitti vasta 19 vuotta myöhemmin, vuonna 1867. Kääntäjät toivat lauluun isänmaan nimen ja vieläpä sen ensi riville. Suomeksi maa oli siitä pitäen Suomi, eikä enää vain ”Maamme, maamme, isänmaamme”.

Voihan hiilikoukku!

Lämmityskausi aluillaan. Keväällä tehty uuni on paistanut ensimmäisen omenapiirakkansa. Piirakka maistui järjettömän hyvältä.

Mutta, mutta hiilikoukkua ei ole. Olen katsellut kaupoista hiilikoukkua, mutta siellä on vain sellaisia pilipalisettejä, jotain koristetarkoitusta kai markkeeraavat.

Kun uunin syvyys on yli puolimetriä niin miten ihmeessä hiilikoukulla saa sieltä perältä hiilet poimittua kolaan, kun pituutta on vaivaiset 60 cm. Pisimmät mallit ovat nafti 120 cm, eli ei sillä pituudellakaan saa tulisia hiiliä paimennetuksi uunin etuosaan.

Julkaise syötteitä