Kello raksuttaa mennyttä aikaa...!
Kello raksuttaa mennyttä aikaa...!
Me emme voi sitä pysäyttää, sitä aikaa! Ja kello raksuttaa meille jokaiselle. Eilinen päivä on jo mennyttä aikaa vaikka vauvallekin, mutta vaarille ja mummolle se raksuttaa jo eri tavalla ja saattaa lähestyä jo pysähtymistä!
Mutta ymmärrämmekö sen ja osaammeko ajoissa arvostaa isovanhemmuutta? Sen merkitystä lapsen kasvattamiselle ja kehitykselle kodin ja koulun ohella? Osaammeko arvostaa sitä sukupolvien välistä myönteistä vuorovaikutusta siirtää kulttuuri perintöä sukupolvelta toiseen?
Maahanmuuttaja isoäitinä olen huomannut, ettei suomalainen yhteiskunta arvosta isoäitejä ja isovanhempia eikä ymmärrä eri kulttuureista tulleiden ihmisten sukulaissuhteiden tärkeyttä.
Kaikissa afrikkalaisissa, etelä-eurooppalaisissa ja venäläisessä kulttuurissa isovanhemmat kuuluvat perheeseen, erityisesti isoäidit ovat arvostettuja ja kunnioitettuja perheen vanhimpina ja perheen alkuäitinä.
Useissa perinteisissä kulttuureissa isovanhemmilla on suora ja selkeä rooli lasten hoidossa ja kasvatuksessa ja isoäidit ovat olleet merkittäviä vaikuttajia siinä.
Isovanhemmuus merkitsee isoäideille suvun jatkumista, elämän tarkoitusta ja omaa identiteettiä. Kuka, jos ei isoäiti / isovanhemmat ole sukulaistarinoiden ja perinteiden välittäjä, hellyyden, neuvon ja avun antajia lapsenlapsilleen... Myös he ovat roolimalleja isovanhemmuudesta ja ikääntymisestä. Isoäidin ja lastenlapsen suhde on ainutlaatuinen molemmille ja se luo perustan isovanhemmuuden merkitykselle.
Iso vanhemmilla olisi oma velvollisuus sitoa omat lastenlapset vuosi satojen perinnetiedon piiriin, johon he ovat itse päässeet omien isovanhempiensa opastuksella.
Mutta kunnioittavatko lapset ja lastenlapset isovanhempia riittävästi ja haluavatko he olla heidän elämässä? Tai päinvastoin, haluavatko lapset ja lastenlapset nykyään, että isovanhemmat ovat heidän elämässä? Tuntuu ettei!
Onko lasten lapsemme vieraantuneet mummon sylistä vai vieraannutammeko heidät itse? Miksi isovanhemmat jäävät etäisiksi? Emmekö osata kasvattaa lapsiamme / lastenlapsiamme ymmärtämään, että niin lapsuus kuin vanhuuskin kuuluvat ihmiselämään?
Miten nyt jouluna? Muistimmeko isovanhempiamme / vanhempiamme? vai jäivätkö he yksinäisiksi, niin kuin tässä Kaisa-Mari Ruokolaisen laulussa:
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Oikein hyvää Joulupäivää kaikille : Vanhemmille, Isovanhemmille, Lapsille ja Lastenlapsille!
Muistelen lämmöllä isoisääni Simo Heistosta (1880-1963), olin ensimmäinen lastenlapsi hänelle. Isoisälläni aina oli hymy päällä ja kauniit siniset iloiset silmät!
Äitinikin kertoo, ettei isä koskaan huudannut ja ollut äkäinen lapsille, vaikka 10 lasta pyöri ympärillä, siihen kuului vielä orpo ottopoika.
Oma mummoni oli kuollut nuorena, mutta mummo-puoli oli myös mukava, mutten muista, että olisin ollut hänen sylissä. Isoisä "körötteli" polvella joskus ja oli aina niin iloinen kun tulin kesälomalle opiskelupaikasta Arkhangelista jonnekin Pihkovan alueelle, jossa silloin perhe asui.
Hyvää Tapaninpäivää!
Äiti ja mummi tulee kohta kylään. Vaarille lupailin soitella illemmalla. Kyllä me yritetään.
Oikein mukavaa joulua myös Violalle! Suomessa ollaan menettämässä yhteys sukupolvien välillä. Johtuuko se laatikkomaailmasta ja "hyvinvointi"valtiosta, joka on kaikessa autuudessaan yrittänyt korvata perinteiset yhteisöt, vai onko nykyinen nuoruutta ja voimaa puhkuva kulttuuri siihen syyllinen? Vaikea sanoa, mutta omaan nilkkaan tässäkin asiassa ammutaan, ellei muutosta tapahdu. Hyvinä aikoina itseriittoisuus voi tuntua hyvältä vaihtoehdolta, mutta kukaan ei elä ikuisesti nuorena ja terveenä. Kaikille tulee se huono päivä ja silloin lähimmäisten turva ja rakkaus saattavat olla se ainoa todellinen turvaverkko. Ei ylityöllistetty hoitaja korvaa lähimmäisen rakkautta.
Antti Papinniemi!
Kiitos kommenttistanne ja oikein hyvää Joulu-iltapäivää perheellenne äidin, mummin seurassa ja kiva, että teillä on vaari ja muistatte häntä!
No "papinniemessähän" kaikki onkin paremmassa mallissa. Onneksi olkoon!
Mielestäni Suomessa on jo menetetty yhteys sukupolvien välillä! Jos etsitään jo lapsille sijais-mummoja ja -vaareja, niin se saattaa kertoa isosta ongelmasta lasten kasvatuksessa.
Oikein hyvää ja onnellista tulevaa uutta 2012 vuotta myös koko teidän suvulle!
Sirkka-Liisa Kivelän mottoa: Kaikki maailman seniorit liittykää yhteen! seuraten meidän seniori-ikäisten, jotka 70-luvulla taistelimme oikeuksiemme puolesta, tulisi nyt nousta barrikadeille taistelemaan vanhusten oikeuksien puolesta, muuten meillä on sama kohtalo kuin tämän päivän vanhuksilla maata unohdettuina psyykenlääkkeillä turrutettuina sängyn pohjalla.
Senioreiden tehtävä on hankkia vanhuuden arvostus takaisin, eikä sallia omaisten mitätöintiä ja syrjäyttämistä.
Monissa Keski-Euroopan maissa on aktiivisia senioriliikkeitä ja Wutburgreita, jotka lähtevät kaduille puolustamaan ikäihmisten oikeuksia.
Vanhusten ja vammaisten ihmisoikeuksien puolustajia tarvitaan. Vanhuspalvelulaki tarvitaan takamaan ikäihmisten perusoikeudet ja YK:n vammaissopimuksen ratifiointi takaamaan vammaisten ihmisoikeudet.
Antti Papinniemi kirjoitti : "Kaikille tulee se huono päivä ja silloin lähimmäisten turva ja rakkaus saattavat olla se ainoa todellinen turvaverkko. Ei ylityöllistetty hoitaja korvaa lähimmäisen rakkautta.",
- tämä on totta!Henkilökunta ei ehdi jutella jokaisen kanssa,jos kenenkään, puhumattakaan esim., ulkoluttamisesta. Joten omaisten rakkautta ja huolenpitoa siellä tarvitaan. Tiedän mistä puhun. Pian tulee neljä vuotta kun käyn lähes päivittäin huolehtimassa 98v.aidistäni ja ulkoilutamassa häntä palvelukeskuksessa.
Pirkko Leskinen kirjoitti : Sirkka-Liisa Kivelän mottoa: Kaikki maailman seniorit liittykää yhteen!...tulisi nyt nousta barrikadeille taistelemaan vanhusten oikeuksien puolesta, muuten meillä on sama kohtalo kuin tämän päivän vanhuksilla maata unohdettuina psyykenlääkkeillä turrutettuina sängyn pohjalla.",
- voisin tähän lisätä vielä kaikella vastuulla, että märissä ja haisevissa vaipoissa ja pupupuku-haalari päällä,josta ei ole pääsyä ws-n ilman hoitajan apua, vaikka henkilö siihen pystyisi vielä tarvittaessa!?. Käsketään laskemaan housuihin.
-Barrikadeille pitäisi nousta ennen kuin joudumme jonnekin laitokseen. Ei sieltä enää jaksa nousta barrikadeille, jos ollenkaan!
Tämän päivän suurperheiden eli uusperheiden maailmassa, jossa perheessä voi olla isovanhempia ainakin tuplasti enemmän voisi kuvitella isovanhempien arvon myös tuplaantuvan lasten hoitoavun tarjoajina.
Avioerotilanteissa isovanhemmat voivat menettää kaiken yhteyden lapsenlapsiinsa. Yhdysvalloissa isovanhemmat taistelevat jopa oikeudessa oikeudestaan tavata lapsenlapsiaan, jos jompikumpi vanhempi päättää vieraannuttaa lapsensa isovanhemmista.
Meillä viranomaiset voivat harjoittaa vastaavaa vieraannuttamista lasten huostaanotoissa, ei vain vanhemmista vaan isovanhemmista ja koko suvusta.
Autistilasten huostaanotoissa (hoidollisista syistä) tällainen omaisten
syrjäyttäminen vammaisen elämästä voi olla traagista, omaisen häviäminen näköpiiristä on kuolemaan verrattava kokemus.
Vanhusten ja aikuisten kehitysvammaisten omaisten mitätöinti, syrjäyttäminen ja erilaiset tapaamisrajoitteet ovat keinoja, joilla viranomaiset voivat hallita puolustuskyvyttömien ihmisten elämää ja päästä eroon hankalia kysymyksiä ja vaatimuksia esittävistä omaisista. Holhoustoimilain 29.2§ mukaan päämiehelle voidaan määrätä virkaedunavalvoja päättämään kaikista sellaisista asioista, joiden merkitystä tämä ei ymmärrä eli täydellinen holhous.
Vanhusten ylilääkitys on tunnistettu pakkokeino, kiitos Sirkka-Liisa Kivelän. Psyykenlääkkeillä paikataan työntekijäpulaa ja saadaan vanhukset helppohoitoisemmiksi. Kehitysvammahuollossa yliläälitys onkin tabu, josta ei saa puhua ja jopa kyselyistä voidaan määrätä lisää pakkokeinoja tapaamisrajoitteiden muodossa. Lieneekö syy psyykenlääkkeiden käytön salailuun yli 30 vuotta vanhassa kehitysvammalain hengessä toimivissa kehitysvammalaitoksissa ja erityishuollonyksiköissä, joissa ylilääkitys on hoitokulttuuriin kuuluvaa.
Vammaislakien yhdistäminen, laitosten purkaminen ja kehitysvammaisten terveydenhuollon siirtäminen terveyskeskuksiin ja erikoissairaanhoidon piiriin voisi tuulettaa asenteita ja muuttaa toimintatapoja.
Pirkko Leskinen kirjoitti :"Vammaislakien yhdistäminen, laitosten purkaminen ja kehitysvammaisten terveydenhuollon siirtäminen terveyskeskuksiin ja erikoissairaanhoidon piiriin voisi tuulettaa asenteita ja muuttaa toimintatapoja.",
- niin kauan kuin minä asun Suomessa (21 vuotta)vammaislakeja yhdistetään,laitoksia puretaan ja kehitysvammaisten terveydenhuoltoa siirretään...mutta venäjäksi sanotaan, että "Воз и ныне там"-kuorma on edelleen paikallaan! Ja tuskin se mielestäni liikahtaa ainakaan seuraavan 30 vuoden ajan!
Näitten asioitten hoitamista jarruttavat STM, joka ei esitä lakien muutosta hallitukselle; ja sitä kaikessa hiljaisuudessa vastustavat näköjään myös rikkaat ja mahtavat erityishuoltopiirit, jos vaikkapa menettäisivät valtaansa kun nyt perustetaan aina isompia ja isompia erityshuoltopirejä,kuten esim,.ETEVA.?
Pirkko Leskinen kirjoitti : "Yhdysvalloissa isovanhemmat taistelevat jopa oikeudessa oikeudestaan tavata lapsenlapsiaan, jos jompikumpi vanhempi päättää vieraannuttaa lapsensa isovanhemmista",
Minä, isoäitinä taistelen Suomessa jo pian kolme vuotta oikeuksistaan tavata täysin puhumatonta,autistista lapsenlastani, joka minulta vietiin valheellisin väittein ja perättömän ilmiannon perusteellä ja julmasti vieraannutetaan yksityisessä toimintakeskuksessa Imatralla.
Hänet suoranaisesti kaapattiin minulta 12.1.2009 ja "inkvisitiomaisesti" panivat kertaheitolla välit poikki! Nyt 22.11.20011 tuli tasaan kaksi vuotta kun sain lyhyesti tavata lapsenlastani!?
Häntä pidetään piilossa minulta ja kaikilta muilta hänen entisiltä tuttavilta ja ystäviltä, jotka yrittivät tavata lapsenlastani.
Kiitos "Ihmisoikeudet vammaisten arkeen"-järjestölle, joka tuli tukemaan minua ja orpoa lapsenlastani!
Pitäisihän tässä oikeusvaltiossa Suomessa saada lapsenlapselleni oikeutta tavata isoäitiään ja isoisoäitiään, jolle myös on osoitettu ovea kun hän saattajan kanssa pääsi pyöratuolissa toimintakeskuksen kynnyksen yli, mutta henkilökunta käännytti hänet ulos, eikä antanut tavata lapsenlapsenlasta! Miten meille näin kävi tässä uudessa kotimaassamme?
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/84850-kehitysvammaisella-oltava-o...
V A L H E ja T O T U U S
HUS on nostanut esille arvostavasti omaisten merkityksen.
Omainen elää sairaudessa mukana
www.hus.fi
"Sairastuminen järkyttää potilasta, mutta vaikeaa se on myös omaisille.
Ilman läheisiä monen sairauden kanssa eläminen olisi lähes mahdotonta.
Joskus omainen voi pelastaa sairastuneen hengen. Toisinaan on vain
seurattava vierestä taistelua sairautta vastaan."
Kehitysvammahuollon siirtäminen normaalilainsäädännön piiriin voisi tuulettaa vanhoja piinttyneitä toimitatapoja ja arvoja. Omaisetkin voitaisiin nähdä rikkautena ja voimavarana vammaiselle eikä vain haittana ja esteenä vammaisen ns itsenäiselle elämälle, kuten valttikorteissa todetaan.
Pirkko Leskinen/www.hus.fi : "joskus omainen voi pelastaa sairastuneen hengen",
- niin se on! Jos ei pelastaa, kuitenkin helpottaa sairastuneen tuskaa! Kohdallani olen iloinen siitä, että pystyin nostamaan äitini sängyn pohjalta runsaat kolme vuotta sitten.
Kun muutin tänne kaakkois-kulmille ja tulin tapaamaan äitiäni, niin minulle kerrottiin, että äitini oikea puoli oli halvautunut eikä hän pysty nielemään. Lääkäri tunnusti tehneensä edellisenä päivänä elvytyskieltopäätöksen.
Hierottuaani ja juotettuani äitiäni, hän alkoi elpyä.Se tapahtui vuonna 2008. Ja Pääsiäisaamuna silloin 95-vuotissyntymäpäivänään äitini kyseli ihmeissään, enkö minä kuollutkaan?
Nyt rakas äitini lähestyy 99-vuotissyntymäpävää,jos Taivaan Isä suo, niin vietetään se 23.3.2012.
Harmonistit soittaa:
polkka "MUMMOLLE ja VAARILLE"- полька "БАБУШКЕ с ДЕДУШКОЙ".
Olkaa hyvää! Пожалуйста!
Kauniit kiitokset kaikille teille tämän blogin keskusteluun osallistujille ja lopuksi voimme kuunnella Olavi Virtaa
"Mummon kaappikello"
Olkaa hyvää! Пожалуйста!
Kommentoi 15 kommenttia