Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Hyvää Joulua Vuodelta 1903

  • Hyvää Joulua Vuodelta 1903
  • Hyvää Joulua Vuodelta 1903
  • Hyvää Joulua Vuodelta 1903
  • Hyvää Joulua Vuodelta 1903
  • Hyvää Joulua Vuodelta 1903
  • Hyvää Joulua Vuodelta 1903

Tänään Joulu on tullut
ja valkoinenkin se on,
niin kuin kautta vuosisatojen
on se ajallansa saapunut!

Joulutunnelmaa vuodelta 1903.
Olkaa hyvä!

Joulu

Joulu!...
Kuinka lyhyt, mutta samalla kuinka käsittämättömän sisältörikas sana se on. Kautta vuosisatojen on se aina ajallansa saapunut virittämään uutta eloa laajalti asuvassa kristikunnassa. Ja vaikka se niin monen monta kertaa on meidänkin polvessamme jo uudistunut, niin syvä kaipuu tästä juhlasta ja yhä kasvava ilo sen lähestymisestä eivät koskaan ole kadottaneet viehätysvoimaansa, mieltä lämmittävää sulouttansa...

Joulu!...
Saapunut on taas tuo herttainen juhlahetki vuoden pitkässä ajanjaksossa. Tuo rakkaaksi käynyt sana soinnahtaa taas korvissamme, lämmittää kovaa kokeneita sydämiämme... Niinpä niinkin. Niitähän löytyy niin paljon, paljon.

Kas tuossa sydän, jonka elämän musertavat vastoinkäymiset säälittä ovat runnelleet. Tuossa toinen, joka on synkässä toivottomuuden surussa nääntynyt joko armaiden sukulaistensa taikka kalliiden ystäviensä ainiaksi kadottamisesta. Tuossa vieläkin sydän – nuori, mutta sekin on mennyttänsä: elämän ankara koura on ennen aikaa tahrannut sen monissa synneissä, joita liikkuu keskuudessamme yhtä paljon kuin taudinaiheita ilmakehyksessä. Paljon on särjettyjä sydämiä... oi, kovin paljon!

Ja kaikille kallis joulusanoma tarjoaa uutta toivoa, uutta lohdutusta, tuo oikean rauhan ja ilon, sen ilon, joka todellakin saattaa etsimään mielihyvällä parempaa, puhtaampaa elämää.

Joulu!...
Vuoden kolkompana aikana saavut sinä koteihimme. Kylmä ja kuollut on luonto. Paksu lumi valkovaippana kattaa avarat niityt, laaksot ja pellot, peittää tuuheiden metsien tiheät oksat ja rikkaiden talojen ja köyhien mökkien katot ja kaikki... Uusia lumihiutaleita yhä lankeaa ja tuulessa ne sinkoilevat sinne tänne... Kylmää ja kolkkoa on kaikkialla luonnossa...

Mutta astuppas juhlan aattona iltahämärässä johonkin taloon, vaikkapa köyhään ränsistyneeseen hökkeliin. Pian olet huomaava siellä hilpeätä eloisuutta. Joulujuhlat ovat joka perheeseen, joka kotiin osaltaan tuoneet runsasta siunaustansa tavalla tai toisella.

Katso edes viattomain lasten puhdasta iloa säteileviin silmiin, kun he värillisten pikkukynttilöiden lempeästi säteillessä leikkivät kuusen ympärillä!

Katso, eikö tämä ihana kuva kohota mieltäsi korkeampaan ja irroita edes hetkeksi ajatuksiasi pikkuhuolista ja jokapäiväisistä puuhista. Joskin luonto näyttää lepäävän, on ihmissydämillä ilonaihetta juhlasta jaloimmasta.

Tuokoon tämäkin joulu runsasta siunausta, rauhaa ja tosi onnea meidänkin inkeriläisiin koteihimme!

      K. Thalus.

Joulun Kynttilät

Nyt välkkyvät tuhannet kynttilät
Jo majoista tuhansista.
Ja valot kertovat kirkkahat
nyt rauhoa taivaallista.

Nyt kotiinsa rientävi riemuiten,
kelle kotiliesi lie suotu.
Joka pirtistä kynttilät välkähtää,
maa on kuin uudesta luotu.

Nyt humisee hongat helmassa yön,
ja rauha on sielläkin, siellä.
Ja puitten oksilla lintuset
ne uinuvi rauhamiellä.

Ja vaikka aika on synkein
valo lakkaa ei loistamasta,
vaan yllä yöhyen pimeän
valot välkkyvät taivahasta.

Nyt rauhan ruhtinas maailmaan
ja ihmissieluhun saapi,
ja tähtönen kirkas ja lämpöinen
yön helmasta tuikahtaapi.

Nyt pienet huolet ja puuhat pois,
ja turhuus hetkeksi heitä,
ja katso, kuin kirkkahat kynttilät
valon säihkyvi säkeneitä!

Ne, katso, yöhön jo pimeään
luo valoa kertomatonta,
ja huolta ne kirkkaalla loistollaan
pois luotasi torjuvat monta.

Nyt kuivu kyynel, min vuotamaan
sai katkerat murheet maiset,
ja katso, kuin tänä iltana
valot välkkyvi taivahaiset!

      H. R.

Joulutervehdys Inkerin Heimolle

Kun pakkanen pohjassa paukahtaa
ja viimat vinhana lentää,
kera niiden tervehdys Suomesta
Yli aaltojen Inkeriin entää.

Ja korpien kuuset ne huminoi,
satavuotiset hongat haastaa,
sulle Inkerin heimo tervehdys soi
nyt korpien kotimaasta.

Vaan korven helma on hallainen,
se huokuu huurretta, jäätä;
ja tuuli, mi pohjasta tervehtää,
se kertovi talven säätä.

Se kertovi, kylmä on Suomessa
ja vankka on talven valta,
ja kauvan on kestävä, kunnes taas
kevät koittavi hangen alta.

Ja lyhkänen pohjassa päivyt on
ja vankina valkeus kulkee
ja helmahan kylmän, kolkon yön
nyt kohtalot Suomen sulkee.

Vaan sentään, me lapset Suomenmaan,
me katsomme kaukaisuutta,
me toivomme kevähän koittoa
ja päivää kirkasta, uutta.

Me tiedämme, jouluntähtönen
sydäntalven taivaalla hohtaa,
se mielen murretun lämmittää
ja kärsivän luokseen johtaa.

Ja jonluntähtösen tuikantaan
nyt Suomi silmänsä luopi,
sen kirkkaus kerran maailmaan
taas uudet aattehet tuopi.

Ja silloin väistyvi talven jää
ja kukkia korpikin kantaa
ja kevään aaltoset armahat
ne huuhtovat Suomen rantaa.

Ja kesä kun saapuvi Suomellen,
kun etelän ilmoilta tuulee,
yli silloin aaltojen myrskyisten
Suomi Inkerin laulelot kuulee.

Kesän lintuset riemuin laulellen
sinitaivaalle nousee Suomen:
»On teillekin korpienraatajat
vielä kerran koittava huomen!»

      H. R.

Video Satumainen Talvi

Satumainen talvi
M. Tariverdievin musiikin siivittämänä


Зимняя сказка под музыку М. Таривердиева
Winter Tale M. Tariverdievin musiikille

Hyvää Joulua

Oikein Hyvää Joulupäivää kaikille!

      Viola

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei, arvoisat Vapaavuoron Lukijat! Blogissani on linkit alkuperäisiin Inkerissä julkaistuihin lehtiin:

- Inkerin Joulu (vuosilta 1912,1915,1916),
- Jouluvieras (vuosilta 1903 ja 1904),
joista huokuu sen aikainen Inkerinmaa...ja sen kansan tunnelma!

Oikein mukavaa Joulupäivänjatkoa!

Tämän blogin suosituimmat