Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Muistojen Kultaama Inkerinmaa

  • Onnellisen iloinen ”Katrin-tät”, eli Katri Korpelainen, Helsingin Kumpulan siirtolapuutarhan mökillään elokuussa 1958 tai 1959.
    Onnellisen iloinen ”Katrin-tät”, eli Katri Korpelainen, Helsingin Kumpulan siirtolapuutarhan mökillään elokuussa 1958 tai 1959.
  • Liisa Savolainen ja Kolja Kivisep ovat muuttaneet Tallinnasta Liisan kotikylään Salusiin 11 vuoden Inkeristä karkotuksen jälkeen vuonna 1956.
    Liisa Savolainen ja Kolja Kivisep ovat muuttaneet Tallinnasta Liisan kotikylään Salusiin 11 vuoden Inkeristä karkotuksen jälkeen vuonna 1956.
  • Eeva Anelma Heikkonen ja Väinö Matinpoika Taina vihkikuvassa heinäkuussa 1951. Nuori pari oli hyvin onnellinen ja Anelma mielissään uudesta Taina sukunimestään.
    Eeva Anelma Heikkonen ja Väinö Matinpoika Taina vihkikuvassa heinäkuussa 1951. Nuori pari oli hyvin onnellinen ja Anelma mielissään uudesta Taina sukunimestään.
  • Anja Karin Mielonen ja Reino Matinpoika Taina Esplanadin puistossa Runebergin patsaan luona aurinkoisena vappuna 1955. Kihlapari meni naimisiin saman vuoden kesäkuussa.
    Anja Karin Mielonen ja Reino Matinpoika Taina Esplanadin puistossa Runebergin patsaan luona aurinkoisena vappuna 1955. Kihlapari meni naimisiin saman vuoden kesäkuussa.
  • Helsingin Ilmatorjuntarykmentin ensimmäisen patterin ensimmäisen jaoksen toinen ryhmä Santahaminassa kesä – heinäkuussa 1957. Reino Taina seisomassa vasemmalla.
    Helsingin Ilmatorjuntarykmentin ensimmäisen patterin ensimmäisen jaoksen toinen ryhmä Santahaminassa kesä – heinäkuussa 1957. Reino Taina seisomassa vasemmalla.
  • Osastonhoitaja Reino Taina työpöytänsä ääressä Oy Renlund Ab:n sähkö-, radio- ja tv-osastolla vuonna 1962. Hän erosi omasta pyynnöstään vuonna 1970 perustaakseen oman yrityksen, Sähkötaina Osakeyhtiön.
    Osastonhoitaja Reino Taina työpöytänsä ääressä Oy Renlund Ab:n sähkö-, radio- ja tv-osastolla vuonna 1962. Hän erosi omasta pyynnöstään vuonna 1970 perustaakseen oman yrityksen, Sähkötaina Osakeyhtiön.
  • Reinon perhe Pihlajamäen asunnossa huhtikuun alussa 1968. Vasemmalta: Jukka 9 vuotta, Reino 34, Marja-Riitta 6, Matti 11 ja Anja Taina 33 vuotta.
    Reinon perhe Pihlajamäen asunnossa huhtikuun alussa 1968. Vasemmalta: Jukka 9 vuotta, Reino 34, Marja-Riitta 6, Matti 11 ja Anja Taina 33 vuotta.
  • Mainoselokuvissa ja -valokuvissa paljon esiintynyt Reino Taina ajamassa vuoden 1967 mallin Škoda 1000 -mallia tuntemattoman kauniin neidin kanssa. Elokuvaan saatiin vauhdin hurmaa siten, että kaksi miestä heilutti autoa takapuskurista ja Reino käänteli ohjauspyörää edestakaisin.
    Mainoselokuvissa ja -valokuvissa paljon esiintynyt Reino Taina ajamassa vuoden 1967 mallin Škoda 1000 -mallia tuntemattoman kauniin neidin kanssa. Elokuvaan saatiin vauhdin hurmaa siten, että kaksi miestä heilutti autoa takapuskurista ja Reino käänteli ohjauspyörää edestakaisin.
  • Eeva Taina 80-vuotissyntymäpäivänään kotona Sakarinkadulla 21. maaliskuuta 1984. Iloisen mummon luona oli aina mukava käyvä ja huastella.
    Eeva Taina 80-vuotissyntymäpäivänään kotona Sakarinkadulla 21. maaliskuuta 1984. Iloisen mummon luona oli aina mukava käyvä ja huastella.
  • Eeva Taina Leningradissa kesällä 1962. Vas. Jussi Kouhia, Liisa Savolainen, Eeva, Mari Kouhia, Sergei Kouhia ja Antti Kouhia.
    Eeva Taina Leningradissa kesällä 1962. Vas. Jussi Kouhia, Liisa Savolainen, Eeva, Mari Kouhia, Sergei Kouhia ja Antti Kouhia.
  • Eeva Taina kantaa elämän-salkkuloi, eli olalla pidettäviä kangaspusseja. Asuessaan perheineen Saklinan kylässä hän kantoi samantapaisilla salkkuloil maitoa, voita ja kananmunia Leningradiin yksityiskoteihin myytäväksi. Kuvan on ottanut Liisa-sisko neuvostoliittolaisella laatikkokameralla Salusin kylässä Inkerinmaalla kesällä 1962.
    Eeva Taina kantaa elämän-salkkuloi, eli olalla pidettäviä kangaspusseja. Asuessaan perheineen Saklinan kylässä hän kantoi samantapaisilla salkkuloil maitoa, voita ja kananmunia Leningradiin yksityiskoteihin myytäväksi. Kuvan on ottanut Liisa-sisko neuvostoliittolaisella laatikkokameralla Salusin kylässä Inkerinmaalla kesällä 1962.
  • Rikinkeltaiseksi maalattu ja vielä pärekattoinen Juhalsimon talo 1960-luvulla. Väinö Tainan ottama kuva vuodelta 1969. Lasinen kuisti on venäläisten tekemä. Alkuperäinen Matti Tainan rakentama kuisti jouduttiin purkamaan saksalaisten autotallin tieltä vuonna 1942.
    Rikinkeltaiseksi maalattu ja vielä pärekattoinen Juhalsimon talo 1960-luvulla. Väinö Tainan ottama kuva vuodelta 1969. Lasinen kuisti on venäläisten tekemä. Alkuperäinen Matti Tainan rakentama kuisti jouduttiin purkamaan saksalaisten autotallin tieltä vuonna 1942.
  • Kolja-eno kyntöhommissa kevättalvella, ilmeisesti varhaisperunan istutus on meneillään. Kuva on otettu 70-luvulla, mutta aivan kuin elettäisiin vielä 30-lukua.
    Kolja-eno kyntöhommissa kevättalvella, ilmeisesti varhaisperunan istutus on meneillään. Kuva on otettu 70-luvulla, mutta aivan kuin elettäisiin vielä 30-lukua.
  • Juhalsimon talo venäläisten asuttamana juhannuksena 1993.
    Juhalsimon talo venäläisten asuttamana juhannuksena 1993.
  • Inkeriläisten juhahnusjuhlat Tuutarissa 1993. Venäjän, Suomen ja Inkerin liput liehuvat komeasti.
    Inkeriläisten juhahnusjuhlat Tuutarissa 1993. Venäjän, Suomen ja Inkerin liput liehuvat komeasti.
  • Liisa Savolainen ja Reino Taina Lätinän talon portailla toukokuussa 2000. Reinon Liisa-täti on juuri täyttänyt 90 vuotta.
    Liisa Savolainen ja Reino Taina Lätinän talon portailla toukokuussa 2000. Reinon Liisa-täti on juuri täyttänyt 90 vuotta.
  • Joel Taina kuuntelee, kun hänen inkeriläinen isoisotätinsä Liisa Savolainen laulaa virttä ja kyynelehtii onnesta.
    Joel Taina kuuntelee, kun hänen inkeriläinen isoisotätinsä Liisa Savolainen laulaa virttä ja kyynelehtii onnesta.
  • Inkeriläinen 96-vuotias isotätini Liisa Savolainen 26. päivänä toukokuuta 2006, kun näin hänet viimeisen kerran. Seuraavan vuoden syyskuussa isotäti kuoli yöllä omaan sänkyynsä. Liisan mukana katosi elävä side Inkerinmaahan.
    Inkeriläinen 96-vuotias isotätini Liisa Savolainen 26. päivänä toukokuuta 2006, kun näin hänet viimeisen kerran. Seuraavan vuoden syyskuussa isotäti kuoli yöllä omaan sänkyynsä. Liisan mukana katosi elävä side Inkerinmaahan.
  • Saklinan kylä ja Juhalsimon talo 6. heinäkuuta 2016. Kylästä oli tullut venäläinen Shaglino. Vasemmalta Matti Taina, Olga Petrovnaja Reino Taina.
    Saklinan kylä ja Juhalsimon talo 6. heinäkuuta 2016. Kylästä oli tullut venäläinen Shaglino. Vasemmalta Matti Taina, Olga Petrovnaja Reino Taina.
  • Isäni Reino Taina katsoo kaivoon, lapsuutensa peiliin.
    Isäni Reino Taina katsoo kaivoon, lapsuutensa peiliin.
  • Matti Taina. Esi-isien maassa. Historiallinen sukuromaani.
    Matti Taina. Esi-isien maassa. Historiallinen sukuromaani.

    Muistojen Kultaama. Inkerinmaa.

Näillä kauniilla sanoilla Matti Taina otsikoi ensimmäisen osion uudessa kirjassaan "Esi-Isien Maassa" (2017), joka on jatkoa kirjalle "Hyvästi Inkeri" (2015).

    Mikä on tämä suomalaisille tuiki tuntematon pian historian havinaan hiipuva Inkerinmaa, joka isäni suvun ja muiden inkerinsuomalaisten tarinoissa ja kaihoisissa muistoissa on kultaisena kimmeltävä tarunhohtoinen maa? Maa, jossa monien Inkerin suomalaisten jälkeläisten äidit ja isät, isovanhemmat ja menneet sukupolvet syntyivät, elivät ja kuolivat? -- Matti Taina

Esi-Isien Maassa

  • "Esi-isien maassa"
  • Historiallinen sukuromaani!
  • Books on Demand 2017.
  • 356 sivua.

    Esi-isien maassa -kirja on jatkoa Hyvästi Inkeri -kirjalle, mutta samalla se on myös itsenäinen teos. -- Matti Taina

Hyvästi Inkeri -kirjassa kirjoittaja kertoo lukijalle sen mistä suvun juuret alkavat Inkerissä:

    Hyvästi Inkeri -kirjan päähenkilön, isoisäni Matti Pietarinpoika Tainan, isoisä Malakias Heikinpoika Taina lähti Viipurin läänin Luumäen Tainan talosta reppu selässä ja puukko vyöllä jalkapatikassa kohti Pietaria ja Inkerinmaata toukokuun alussa 1838...

Matti Tainan ensimmäisen kirjan "Hyvästi Inkeri", pohjalta olen kirjoittanut saman nimisen blogin.

Olin niin eläytynyt Tainan "Hyvästi Inkeri" -kirjan tapahtumiin Inkerinmaalla, että ehdottomasti piti lähteä taas "reissulle Inkeriin", kun sain tietää, että jatkoa on tullut. Tämä kirja piti lukea.

"Hyvästi Inkeri" -kirja päättyi siihen kun Tainan perhe siirretään saksalaisten valloitetulta Inkerin maalta vuonna 1943 Viron kautta muitten noin 63'000 inkeriläisten joukossa Suomeen.

Paluu Neuvostoliittoon

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat Moskovassa välirauhansopimuksen 19. syyskuuta 1944. Sen jälkeen NL vaati takaisin omia kansalaisiaan. Valehtelulla, uhkauksella ja väärien lupausten perustella noin 56'000 Suomessa asunutta inkeriläistä vapaaehtoisesti lähtivät kohti kotia... Sinne palasi myös osa Tainojen suvusta.

    ... kun nyt tiedämme sinne tammikuussa 1945 palanneiden Katrin Anna-äidin, Liisa-siskon ja Mari-siskon ja hänen perheensä hirveästä kohtelusta - Stalinin julmasta kostosta... -- Matti Taina

Suomeen Jääneet

Kirjoittajan mukaan, Suomeen jäi kuitenkin noin 8'000 inkeriläistä. Suomessa Tainat ja muut Inkerin siirtolaiset saivat tuntea liittoutuneiden valvontakomission Neuvostoliittolaisten ja Moskovan ohjeita orjallisesti noudattaneiden suomalaisten kommunistien ja heidän haltuunsa ottaman punaisen Valpon inkeriläisiin kohdistuneen painostuksen, uhkailun ja suoranaisen ajojahdin.

Tainan suvusta Matti Pietarinpoika Taina, Eeva ja heidän poikansa Väinö, Vihtori ja Reino (kirjoittajan isä) jäivät Helsinkiin sodan jälkeen.

Ruotsiin

Painostuksen ja pakkoluovutuksen pelossa noin puolet (4'000) Suomeen jääneistä inkeriläisistä siirtyi edelleen Ruotsiin turvaan ja töitä tekemään. Tuhansien inkeriläisten mukana Ruotsiin loikkasivat myös Anna ja Juho Myllärinen, Väinö Taina ja veljekset Väinö ja Arvo Mullo sekä Aleksanteri Lattu. Mullon veljekset muuttivat muutaman vuoden päästä aina Kanadaan asti...

Matti Taina kertoo kirjassaan miten heille kävi. Miten he Suomessa, Ruotsissa ja Kanadassa pärjäsivät? Mitä heistä tuli?

Helsinkiin Jääneet

Kirjoittajan mukaan pienistä vaikeuksista, pelosta ja uhkista huolimatta Tainojen kotoutuminen ja sopeutuminen esi-isien maahan sujui hyvin. Kantasuomalaiset, Suomen viranomaiset ja työnantajat suhtautuivat Suomeen jääneisiin iloisiin, vilkkaisiin ja työteliäisiin inkerinsuomalaisiin pääosin hyvin ja myötätuntoisesti.

Tainojen Tie

Tainojen tie kulki suuren kierroksen Suomen suuriruhtinaskunnan Luumäen pitäjästä Venäjän keisarikunnan Inkerinmaalle ja sieltä takaisin Suomen tasavallan pääkaupunkiin Helsinkiin. Tainojen suku joutui kokemaan saman kuin tuhannet muutkin Inkerin suomalaiset.

Paluumuutto Suomeen

Matti Tainan mielestä viisaasti toimineen presidentti Mauno Koiviston myötävaikutuksella 1990-luvun alussa mahdollistettu inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen – Esi-Isien Maahan – oli kiitos ja kädenojennus muiden muassa vapaaehtoisina Suomen armeijan inkeriläispataljoonassa taistelleille noin 1'600 inkeriläismiehelle ja heidän Suomelle antamalleen kunniakkaalle uhrille.

Suomeen on paluumuuttanut Inkerinmaalta, Karjalan tasavallasta ja Virosta sekä muilta entisen Neuvostoliiton alueilta eri arvioiden mukaan noin 33'000 – 38'000 inkerinsuomalaista. Suomalainen väestö on käytännössä hävinnyt Pietarin alueelta, sillä vuoden 2010 tilaston mukaan Inkerin historiallisella alueella asui enää noin 4'500 inkerinsuomalaista.

Äiti-Suomi

Kirjoittajan mukaan ”Äiti-Suomi”, kuten Inkerissä menneinä aikoina Suomea hellästi kutsuttiin onkin tällä hetkellä inkerinsuomalaisen kulttuurin, perinne- ja historiatiedon keräämisen ja tallentamisen tärkein ja keskeisin paikka. Suomen Inkeri-liitto ja Inkeriläisten sivistyssäätiö tekevät arvokasta työtä inkeriläisyyden vaalimisessa. Myös Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä toimii aktiivisia inkeriläisten yhdistyksiä.

Kirjoittajan Kunnianosoitus

    Kirja on kunnianosoitus sitkeälle Inkerin kansalle, joka hajotettiin taivaan tuuliin, inkeriläisille, jotka rakensivat elämänsä uudessa maassa tai karkotuspaikassa sekä viisaalle äijälleni Matille, mummolleni Eevalle, isälleni Reinolle ja sedilleni Väinölle ja Vihtorille, jotka ahkeralla työllä ja opiskelulla menestyivät hyvin uudessa kotimaassaan, esi-isiensä maassa.

    Teos kunnioittaa noin 1'600 inkeriläisen vapaaehtoisen sotilaan taistelua Suomen vapauden puolesta ja sotaveteraanien isoserkkuni Juho Myllärisen ja Arvo Mullon muistoa.

Niin kuin lukiessani "Hyvästi Inkeri" kirjaa sain jälleen, Esi-Isien Maassa -kirjan seurassa, kulkea tuttujen kylien polkuja ja maalauksellisen kauniita maisemia siellä Tainojen suvun Inkerissä. Niille samoille seuduille, jonne minäkin päädyin kotiseudultani Pohjois-Inkeristä, pitkän pitkän kiertomatkan jälkeen ja joilla seuduilla asuin 20 vuotta ennen lähtöäni itsekin paluumuuttajaksi Suomeen.

Vaikka kirja on "romaanimuotoinen" se on kuitenkin täynnä Tainojen suvun elämää aina nykypäivään asti. Samalla voi sanoa, että se on yleisestikin Inkerin kansan historiallinen kertomus siltä ajalta kaikkine vaiheineen. Nämä vaiheet alkoivat Suomen suuriruhtinaskunnassa ja päättyivät paluumuuttoon Suomeen.

Lukiessani Tainan kirjaa "Esi-Isieni Maassa" tuntui, että luen myös oman sukuni historiaa, josta loppujen lopuksi tiedän aika vähän. Vaikkakin on vaikeata perehtyä Tainan laajan suvun jokaisen jäsenen tapahtumiin, niin kuitenkin yleinen kuva suvun historiasta jää mieleen.

Kirjoituskieli on selkeä ja helppo lukea. Kivaa on se, että kirjoittaja tuo paljon myös Inkerin murretta ja runoutta kirjaan.

Kirjassa on annettu tilaa myös sille kaudelle, kun Tainojen sukulaisten ja muitten inkeriläistä syntyperää olevien, sodan jälkeen Suomeen jääneiden, kanssa tehtiin matkoja Neuvostoliiton ja Venäjän aikaiseen Inkeriin ja mitä näiden matkojen aikana oli koettu.

Matti Taina ei, "Esi-isien maassa" -kirjassaan, niin kuin "Hyvästi Inkeri" -kirjassakaan, tässä teoksessa jätä ilman huomiota sitä yhteiskunnallista, taloudellista ja poliittista ilmapiiriä, jonka tapahtumat koskettivat, ei vain Tainan sukua, mutta kaikkia muitakin Inkerin suomalaisia ja suurinta osaa koko Suomen kansaa.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden moniin vaiheisiin. Nämä yhden suvun vaiheet kietoutuvat, ei vain Tainan suvun vaiheisiin, vaan koko Euroopan ja maailmanpolitiikan tapahtumiin. Ehkä voisi sanoa, että se on pieni historiallinen läpileikkaus maailman tapahtumiin. Nämä tapahtumat eivät kuitenkaan häiritsevästi ole esillä, kun seuraa Inkeristä tulleen Tainan perheen eri jäsenten elämää Suomessa ja heidän värikkäitä elämänvaiheitaan täällä vanhassa esi-isien maassa.

Inkeri Jää Muistoihin

Niin kuin Taina kirjoittaa:

MUISTAT SIE

      Siel, Inkeris, lämmin kesätuuli kuljettaa Juhalsimon savusaunan harmaita savuja kulleroiden kultaamalle vihreälle rantaniitylle ja verkkaisesti virtaavan Inkereenjoen kimmeltävään uomaan, jossa vesiheinä aaltoilee kuin Inkerin neidon pitkät hiukset.

      Siel, Inkerin käki kukkuu auringon punaaman riippakoivun latvassa ...

      Siel, kotona, rakas äiti leipoo vehnäpullasia ja rusinaista rahkapiirakkaa...

      Siel viisas Matti-isä teroittaa sahaa ja kirvestä tuvan pöydän ääressä.

    Huomenna mennään Suurmetsään suurten petäjien kaatoon, sillä lanko, Anna-siskon mies, Myllärisen kaima, tarvitsee hirsiä talonsa korjaukseen.

      Siel, kauan sitten, Matti ja Humu-hevonen uivat polskutellen Inkereenjoen vilvoittavassa vedessä.

      Siel, Saklinas, heinäkuisen auringon paistaessa veljekset Vihtori ja Reino kirmaavat paljasjaloin kylänraittia ja kujasta pitkin omenatarhaan – löytyisikö jo kypsiä maistiaisia?

    Siel, Inkeris, muistat sie?
    Muistat sie?

Lukemisen Arvoinen Kirja

Suosittelen lämpimästi kirjaa "Esi-Isien maassa" niille joita vähänkin kiinnostaa Inkerin kansan historia ja kohtalo! Tainojen suvun tapahtumat ovat niin läheisiä, voisi sanoa jopa käsin kosketeltavissa olevia, koska heidän sukunsa historia melkein mahtuu viimeisen sadan vuoden jaksoon.

Molemmat Tainan kirjat ovat erittäin tervetulleita ylläpitämään inkeriläisyyttä ja tekemään inkeriläisyys tutuksi myös niille sukupolville, joilla ei ole mitään käsitystä Inkerin suomalaisten historiasta!

Kiitos,
Matti Taina!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Oliko sinun polkusi Viola tämä? Olit pikku tyttönä Inkerissä,1943 pakenitte Suomeen -44 jouduit takaisin Neuvostoliittoon ja -90luvulla tulit paluumuuttajana Suomeen.
Kirjan arvoinen on sinunkin tiesi ollut. Koska kirjoitat sen?
Kyllä luen tuon Matti Tainan kirjan kunhan käsiini saan. Minua kiinnostaa lukea tositarinoita.
Kiitos, taas sinulla oli mielenkiintoinen kirjoitus.
Vanhat valokuvat ovat aarteita.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei, Marketta! Kiitos kun piipahdit sivulleni ja suosittelet kirjoitusta!

Olisihan minullakin oma henkilökohtainen tarina, mutta en hallitse niin hyvin suomenkieltä, enkä muista enää inkerinmurretta, joka sopisi julkaistavaksi kirjaksi. Ja vaikka kirjoittaisinkin, niin minusta ei ole siihen, että pystyisin järjestämään sen julkaisun. Elämäni polku ei kuitenkaan vienyt minua Suomeen ennen vapaaehtoista paluumuuttoa.

Blogikirjoituksissa tuon usein muistoja Inkeristä ja tarinoita elämästäni. Nyt olisikin jo kiire kirjoittaa, koska olen ainoa vielä elossa suvustamme, joka pakosta lähti syksyllä 1941 sieltä suomenkielisestä kylästä, Oinaalasta, Isoisäni, Simo Heistosen talosta Arvilasta kohti Siperiaa... Meidät kuitenkin jättivät Uralvuorten tänne puolelle Udmurttiaan, mutta toiset meidänkin kylästä joutuivat syvälle Jakutiaan, Lena joen suistoon Jäämeren rannikolle ja monet jäivätkin sinne ikiroudaan haudattuna.

Oikein mukavaa alkanutta kevätkautta! Talvi ei anna mitenkään periksi näilläkin kulmilla.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Eihän sinun suomen kielessäsi ole mitään vikaa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #5

Kirjoitan hidasti,teen paljon kirjoitusvirheitä, oikoluen, korjailen, ennen kuin julkaisen blogeissakin, joudun joskus pyytämään apua jopa sanojen kirjoittamisessa.
Tuntuu siltä, että ajattelen ensin venäjäksi ja lauseissa sanat menevät erilaisessa järjestyksessä kuin niitten pitäisi olla suomen kielessä. Se saattaa muuttaa lauseen sisällön ja johtaa väärinymmärrykseen. Tarkoitin, etten hallitse kieltä niin, että kirjoittaisin kirjan "tuosta vaan". Suomen kirjoituskielen olen itse oppinut kirjoitellessani. En saanut suomenkielen opetusta missään ja millään tavalla. Venäjänkielen kanssa kävi toisin.
Kiitos, ja kiva jos et näe "mitään vikaa" suomen kielessäni. Se ilahduttaa! :)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Fb-sivultani kopioitu tähän blogiin kommentti.

Sampsa Mäkelä:

Joku aika sitten eräs blogikirjoittaja - en nyt millään muista kuka - esitti hätkähdyttävän väitteen. 90-luvun alkupuolella muuttunut ulkomaalaislaki, joka käsitteli Venäjän inkeriläiset paluumuuttajina, käytännössä lopetti Inkerin kulttuurin.

Kaikki vähemmistöt ovat Venäjällä valtaväestön puristuksessa. Käsittääkseni on menossa venäläistämisen aika. Olisiko Inkerin kulttuurilla ollut tulevaisuutta Venäjällä muutenkaan?

Jos näkemykseni on väärä, sitä voi oikaista.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Sampsa Mäkelä.
Paluumuuttoavauksen teki presidentti Mauno Koivisto Ajankohtaiskakkosen haastattelussa 10.huhtikuuta 1990. Presidentin lausunnon jälkeen inkerinsuomalaiset rinnastettiin paluumuuttajiin, joilla on etniset ja kulttuuriset siteet emämaahan. Siitä alkoi paluumuuttoprosessi. Oli vain presidentin lausunto, ei ulkomaalaislakia muutettu.

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/37405-oliko...

Vähemmistökansojen venäläistäminen aika on ollut Venäjällä iät ajat! Inkerinmaan venäläistäminen alkoi jo Pietari suuren akana. Silloin kun tsaari päätti rakennuttaa kaupungin keskelle Inkerinmaata. Hän siirsi 20-venäläiskylän asukkaat alueelle. Pietarin kaupungin alle jäivät myös monet Inkerin kylät ja paljon kuoli inkeriläisiä rakennustöissä.

Pietari on rakennettu inkerinsuomalaisten luiden päälle:
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110839-piet...

Vaikea sanoa "olisiko Inkerin kulttuurilla ollut tulevaisuutta Venäjällä muutenkaan?" Tiedän ettei olisi ollut helppoa taistella sen puolesta, mutta Inkerin kansa ei jaksanut enää. Liian paljon kärsinyt alistettuna ja nöyryytettynä teki ratkaisun lähteä pois kun siihen tuli mahdollisuus. Neuvostoliitto antoi luvan ja Suomi avasi portit tulijoille! Niin se meni!

Kiitos kun tulet keskustelemaan aiheista! Ei kukaan ole täydellinen jokainen voi erehtyä suuntaan tai toiseen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Fb-sivultani kommentti osittain kopioitu.

Alli Erkkilä:

- Kiitos Viola. On ihan liikuttavaa lukea Sinun kirjoituksia ja kokemuksia sekä linkkejä. Kun luen niitä, niin samaistun niihin vaikka suora yhteyttä Inkeriin ja Venäjään ei ole. Kuitenkin elämäntapa ja monet asiat ovat samankaltaisia, joten jonkinlaista sukulaisuutta löytyy varmasti kauempaa historiasta...Näin me pienet tavalliset kansalaiset olemme suurten johtajiemme talutusnuorassa ja orjuudessa alistumassa ymmärtämättä mistä ahneudesta milloinkin on kyse.

p.s.
Alli Erkkilän kommentti koskee muitakin aiheita, jotka eivät mahdu tämän blogin raameihin. Jos joku halua lukea ja kommentoida, niin Fb-sivulleni linkki:
https://www.facebook.com/viola.heistonen
Kiitos.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Alli Erkkilä, kiitos kun tulet lukemaan minun vaatimattomia kirjoituksiani! Ja löydät niistä jotain mielenkiintoistakin!
Kaikkihan me ollaan lähtöisin Aadamista ja Eevasta. Geeniperimä taitaa olla sieltä! Yllätyin kerran kuin luin, että venäläiset geenitutkijat löysivät todisteita siitä, että venäläiset ovatkin etnisiä suomalaisia. Tein siitä tietenkin blogin.
Jos kiinnostaa?
Venäläiset ovat etnisiä suomalaisia!
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136349-vena...

Mukavaa tulevaa viikkoa!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitin blogiini lopussa kirjan kirjoittaja siitä, että se antaa tietoa inkeriläisistä, inkeriläisyydestä.

Mutta olen täysin erimieltä kirjoittaja Matti Tainan kanssa siinä mitä hän lausuu presidentti Koivistosta:

" Kaukaa viisaan tasavallan presidentti Mauno Koiviston vuonna 1990 antaman lausunnon mukaisesti inkerinsuomalaiset luokiteltiin paluumuuttajiksi.",

- ei paljon "kaukaa viisautta" tarvinnut kun Neuvostoliitto halusi lopullisesti pois maasta Inkerin suomalaiset ja esille astui KGB.

Harmittaa se, että kirjoittaja Matti Taina ei näe sitä, että inkeriläisten paluumuutto Suomeen oli Inkeriläisten etninen puhdistus Venäjällä. Tai jostain syystä kirjoittaja ei halua tuoda esille totuutta ja halua kaunistella ja pimitellä asiaa! Niin kuin monet muutkin tahot Suomessa! Paluumuutto Suomeen oli viimeinen kuolinisku Inkerin kansalle!

Se oli onnistunut kansanmurha! :
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215265-onni...

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Näen Matti Tainaa viikottain Kampin palvelukeskuksessa. Siellä hän johtaa Körmyjen kuoroa. Pitääpä mainita tästä että FSB halusi suomensukuiset pois Pietarin läheisyydestä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei,Leo Mirala!
Ei se ole mikään uutinen,että Neuvostoliitto halusi "suomensukuiset pois Pietarin läheisyydestä".
Kerro terveisä Matti Tainalle! Laulatko sinäkin Matin johtamassa Körmyjen kuorossa?
Oikein mukavia kevätkauden hetkiä teille sinne Kampin palvelukeskukseen. :)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala Vastaus kommenttiin #13

Matti kyllä pyysi minua kuoroon, mutta en oikein tiedä. 70 vuotta sitten kansakoulussa sain neljä kertaa nelosen laulusta. Se masentaa vieläkin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #14

Että saisit masennuksen pois, mene laulamaan! Se mikä masennuksen aiheutti, vie sen myös pois! Usko siihen! Se on totta! Hyvää yötä!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Niin kuin Tainojen suku oli haiotettu valtijoitten keskenäisessä sotilallisessa selvittelyssä, niin kävi tuhansille muillekin inkeriläisille. Esimerkiksi, meidän sukumme jäsenien jälkeläisiä on Udmurtiassa, Mordvassa, Jakutiassa, Virossa, Moskovassa, Pietarissa Leningradin alueella ja Suomessa kaksi henkilöä. Näin se haukka haiotti koko Inkerin kansan!

INKERIÄ YHÄ ITKEN

Inkeriä yhä itken,
            kaihoon kaunista kotia,
mitä mie en nähnytkähän.
Asun raukan raunioilla.

Tuli kokko kohotellen,
            harmaa haukka haikotellen
siipilintu sirotellen.

Yhet kantoi Karjalahan,
            rahtityötä raatamahan.
Toiset vei Venäjän maalle,
            ventovierasten sekahan.
Kolmannet kotihin heitti,
            pahansuovan pilkkaella.
Vielä vei vähän Virohon,
            rippeitä rajoille Ruotsin,
Suomehenkin sirpaleita.

Aasiaankin asutteli,
            varaan hautain hietaisien.

Arvo Survo

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille, blogin lukijoille, suosittelijoille, Fb-ssä tykkääjille ja linkin jakajille! Kuunnellaanpa Arvi Kempin laulama:

Muistat Sie Ko Ennen Vanhaa?

Tästä linkistä löytyy Arvi Kempin laulu ääniteidostona:

https://drive.google.com/open?id=1Oi383uyildXqEBUf...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Viola, meillä on vielä paljon oppimista!

Kiitos, että saamme lukea näiltä sivuilta tärkeää, suomensukuisen inkeriläisten historiaa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos, Mirjami!
Sinun ja monen muun kirjoituksista minä saan oppia Suomen suomalaisten historiaa!
Hyvää yötä ja mukavat unet! :)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset