Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Kalevala-mittaa inkeriläisittäin

  • <center>Itku Inkerille</center>
    Itku Inkerille
  • <center>Arvo Survo</center>
    Arvo Survo
  • <center>Joukko inkerinsuomalaisia pakkotöissä 1930-luvulla.
Käsissään vastalausejuliste: ”Ei tunne vielä historia sortoa moista, mitä kärsinee tämä kansa. Metsäorjat.</center>
    Joukko inkerinsuomalaisia pakkotöissä 1930-luvulla. Käsissään vastalausejuliste: ”Ei tunne vielä historia sortoa moista, mitä kärsinee tämä kansa. Metsäorjat.
  • <center>Poppi-peli oli pidetyin joukkuepeli miesten keskuudessa. Kuvassa miehet pelaavat tätä peliä inkeriläisessä kylässä vuonna 1931.</center>
    Poppi-peli oli pidetyin joukkuepeli miesten keskuudessa. Kuvassa miehet pelaavat tätä peliä inkeriläisessä kylässä vuonna 1931.
  • <center>Inkerin lapsia liekulla vuonna 1950.</center>
    Inkerin lapsia liekulla vuonna 1950.
  • <center>Länsi-Inkerin Valkeakirkon seurakunnan Potopiankylän tyttöparvi.</center>
    Länsi-Inkerin Valkeakirkon seurakunnan Potopiankylän tyttöparvi.
  • <center>Itsenäistyneen Suomen merkkipäiviä vietettiin Inkerissäkin. Perhe kuvautti itsensä suomenlipunpäivänä vuonna 1932 Keski-Inkerissä.</center>
    Itsenäistyneen Suomen merkkipäiviä vietettiin Inkerissäkin. Perhe kuvautti itsensä suomenlipunpäivänä vuonna 1932 Keski-Inkerissä.
  • <center>Ropsun seurakunnan väkeä kolhoosin raadannassavuonna 1932.</center>
    Ropsun seurakunnan väkeä kolhoosin raadannassavuonna 1932.
  • <center>Kupanitsan rauniokirkko helmikuussa 1989.</center>
    Kupanitsan rauniokirkko helmikuussa 1989.
  • <center>Kupanitsan kirkko uudelleenvihkimispäivänä 19.5.1991.</center>
    Kupanitsan kirkko uudelleenvihkimispäivänä 19.5.1991.
  • <center>Saklinan suomalaisen koulun oppilaita Venjoella noin vuonna 1930.</center>
    Saklinan suomalaisen koulun oppilaita Venjoella noin vuonna 1930.
  • <center>Saklinan suomalaisen koulun oppilaita Venjoella noin vuonna 1930.</center>
    Saklinan suomalaisen koulun oppilaita Venjoella noin vuonna 1930.
  • <center>Kupanitsan Serobiisan kylän Skipparin sisarukset Eeva, Anna, Katriina ja Helena pukeutuneina paikallisen tavan mukaan.</center>
    Kupanitsan Serobiisan kylän Skipparin sisarukset Eeva, Anna, Katriina ja Helena pukeutuneina paikallisen tavan mukaan.

Mikä on kalevalamitta?

Wikipedia tietää kertoa:

    Kalevalamitta on itämerensuomalaisten kielten parissa lauluissa käytetty runomitta. Kielihistoriallisin perustein kalevalamitan on arveltu syntyneen jo ennen ajanlaskua alkua.

    Nimitys kalevalamitta perustuu Lönnrotin Kalevala-teoksen nimeen.

    Sen säännöt muotoili laajojen aineistojen pohjalta melko kattavasti Elias Lönnrot, ja myöhemmin työtä jatkoi muun muassa Matti Akseli Kuusi kansanrunoudentutkija ja Helsingin yliopiston professori 1959–1977 sekä akateemikko vuodesta 1985. Sitä käytettiin kaikentyyppisessä runoudessa: mytologisissa runoissa ja kertovissa sankarirunoissa eli epiikassa, lyyrisissä lauluissa, riittirunoissa kuten häälauluissa ja loitsuissa, sananlaskuissa sekä ylistys- pilkkarunoissa.

Eri tulkintoja:

Millaisia runoja lasketaan kalevalamitaksi? Siinäkin on eri tulkintoja.

Suomessa toimii kaksi kalevalaiseen runomittaan erikoistunutta yhdistystä, Kalevalaisen Runokielen Seura ry (KaRuSe) ja Vienan karjalan ystävät ry. Näillä kahdella on erilainen käsitys kalevalamitasta. – Ei sen enempää tästä.

Vaikka tutkimuksissa on määritelty klassisen kalevalamitan säännöt hyvinkin tarkasti, elävässä runoudessa ei ollut kyse tiukoista säännöistä vaan ennemminkin suuntaa antavista mieltymyksistä, säännönmukaisuuksista. Laulajilla itsellään saattoi olla hyvinkin selkeitä näkemyksiä siitä, miten hyvä runo rakentui. Parhaidenkin laulajien runoissa oli mitallisia poikkeuksia, esimerkiksi Arhippa Perttusen vienankarjalainen runonlaulaja (1762 – 7.12.1841) oli runoissa "mittavirheitä" noin 2,7%, yhtä paljon kuin Lönnrotin Kalevalassa. Ainakin osaa poikkeavuuksista voi pitää myös tietoisina tyylipiirteinä.

Kalevalamitta inkeriläisittäin.

Arvo Survo on kirjoittanut runoelman "Itku Inkerille". Toimittanut Kaarina Pöyhtäri. Akateeminen Kustannusliike OY. Helsinki. Gummerrus Kirjanpaino Oy. Jyväskylä 1992

Kuka on Arvo Survo?

Aika moni suomalainen Inkerin suomalaisista puhumattakaan tietävät kuka on meidän inkeriläisten oma pappimme Arvo Survo. Wikipedia lisää:

    [Syntynyt Inkerinmaalla Hatsinassa 22. elokuuta 1954 luterilaisen Inkerin kirkon pappi, runoilija, kirjailija, muusikko ja kansanperinteen kerääjä. Sukutaustaltaan hän on inkerinsuomalainen.]

Itku Inkerille

Arvo Survo on kirjoittanut 1987 runoelman "Itku Inkerille", joka kertoo paljon kärsineen Inkerin kansan kohtalosta ja omistanut kirjan "Inkerin surmatuille, vainotuille ja karkotetuille". Hän kirjoittaa siitä, mitä tietää ja mitä itse on kokenut.

Kirjailijan omin sanoin:

    Olen syntynyt Inkerissä ja viettänyt täällä lähes koko elämäni. Inkerinmaa on painunut lähtemättömästi sydämeeni ja mieleeni, tämä Inkerimme haavoineen ja arpineen. Kotoiset maisemat, kotimurre – inkerinsuomi – ja tämän kielen taitajien sydämellisyys ja välittömyys ovat kuin aina tehoavaa lääkettä henkisesti uupuneelle tai masentuneelle maamme lapselle.

    Runoelmani alkaa itkulla Inkerin nykytilasta. Samaa aihetta jatkaa myöhemmin Itkun päähenkilö, Korpelainen, jonka sisäiset tuntemukset ja kamppailut ovat hyvin pitkälle omiani.

Survon sanoin kerrottuna:

INKERIÄ YHÄ ITKEN (s. 9)

Inkeriä yhä itken
                kaihoon kaunista kotia,
mitä mie en nähnytkään.
Asun raikan raunioilla.

Tuli kokko kohotellen,
                harmaa haukka haukotellen
siipilintu sirotellen.

Yhet kantoi Karjalahan,
                rahtityötä raatamahan.
Toiset vei Venäjän maalle,
                ventovierasten sekahan.
Kolmannet kotihin heitti,
                pahansuovan pilkkaella.
Vielä vei vähän Virohon,
                rippeitä rajoille Ruotsin,
Suomehenkin sirpaleita.
Asiaankin asutteli,
                varaan hautain hietaisien.

INKERIIN SAI ILKIÖTÄ (s. 17-18)

...

Herran huoneet hajotettiin,
                pidätettiin paimenemme,
koulummekin kiinni pantiin,
                äidinkieli kiellettiin.
Veljen haudan hautojatkin,
                hurmehunnun haaveilijat
kohta itse katosivat.

Kuka tahtoo tarinoida,
                kuka kielin kertoella
kansastamme kärsineestä,
                raatajasta rahvaastamme,
jolla oli onnen päivät,
                hetket heljän aurinkoiset
niinkuin synkän syksyn säässä
                päivänpaistetta vähäsen,
jolla aikaa onnetonta
                niin kuin yötä marraskuussa
umpipiilossa pimeää?

INKERIN IHANAT JÄRVET (s. 29-30)

Järvi kaunis koillisessa,
                ihanainen Inkerissä
kaunokainen Karjalassa –
                kauhujärvi koillisessa;
se on laaja Laatokkamme,
mikä muinoin mainittuna,
                Nevoksi nimettynä
veneitten on vainoaja,
                haaksiemme hävittäjä.

...

Mutta nyt, tätä nykyä,
                tällä inhalla iällä
kadonneessa Inkerissä,
                maassamme masennetussa
vähän on järviä jaloja,
                vielä selviä vesiä.

Herrat palkkion halusi
                rahanahneet ansiota,
kuuluisuuttakin katalat.
Kalakanta myrkytettiin,
                hävitettiin hauet, siiat.

...

VÄKI ITSE INKERISSÄ (s. 39-40)

...

Vaimeni jo vatjalaiset,
                vanhin Inkerin väestä.
Sortui suurihin sotihin,
                vainoihinsa vaikeisihin,
melskeisihin miekallisten,
                kosintoihin kalvallisten.
Vielä taudit heitä tappoi,
                nälkävuodet näännyttivät.

Ikiomat inkeroiset,
                kaimoja kotijokensa,
joilla suru samanlainen,
                sama katkera kohtalo.

Välin vähän vellasia,
                ristiriitaista rotua,
kielenkantakirvotuita,
                hyvää, pahaa huokuvia.

Suomestakin muuttaneita,
                kurjuuttansa karanneita:
sieltä sutta paennehet,
                täällä karhun kohdannehet.

Äyräpäästä äyrämöiset,
                vankat vanhoissa tavoissa,
hitahia huomisissa.

Savosta savakot tulleet,
                orjat uuden uutukaisen,
mielen kiinni kiehtovaisen.

Vielä sekaan virolaiset,
                aina yksin asuvaiset,
tuulimyllyt tiedossansa,
                väkkäräiset haaveiluissaan.
Itse olen näistä, noista,
                savakkoa, äyrämöistä,
vanhain tapain vangitsema,
                upouuden kahlitsema

...

ITKI RAHVAS RÄÄKÄTTYNÄ (s. 145)

Itki rahvas rääkättynä,
                kansa kaltoin kohdeltuna.
Itki maata isiensä,
                äidinkieltä äitiensä,
kotikontujen kujia,
                muinaisia maisemia,
koivuja kotipihoilla,
                jokia peltojen perillä,
kiurun ääntä korkeuksissa,
                kotikylän pääskysiä,
lasten leikkiä pihoilla,
                suomen kieltä pikkupäiden.

Itki rahvas rääkättynä,
                kansa kaltoin kohdeltuna
kirkkojamme kaunihia,
                lukittuja koulujamme.
Itki sukua sukevaa,
                nousevaista nuorisoaan,
joka muuksi muutettihin,
                ventovieraaks väännettihin.

Runoelmassa "Itku Inkerille" tulee esille Inkerin kansan historia, mutta historiallisesti vaille jää vain perestroikka ja sen jälkeinen aika,koska Survo on kirjoittanut runoelmansa 1987 muutama kuukausi ennen kuin alkoi Gorbatshovin perestroika Neuvostoliitossa.

Saatesanoissa kirjaan Survo kertoo:

    Vuoden 1987 jälkeen on tapahtunut paljon. Inkerin kansan kyyneleet ovat olleet alkuna kirkkomme uudelle nousulle "heimon hyljätyn iloksi, Kaikkivallan kunniaksi".

    Koin saaneeni vastauksen kyselyihini, kun näin oman synnyinseutuni Kupanitsan kirkon nousevan esikoisena hävitettyjen kirkkojen joukosta.

Mieki olen sieltä. Omia kokemuksiani.

Niiltä seuduilta olen minäkin.

Meidänkin iloiksemme Kupanitsan kirkko nousi ja talkootöissä olimme talkoolaisten joukossa.

Kupanitsan kirkko on komea kirkko ja palvelee sen seudulla asuvia, mutta aika harvoin siellä tulee vastaan papin lisäksi enää Inkerin suomea puhuvia henkilöitä. Myös moni Inkerin kirkko on hautautunut ikuisiksi ajoiksi punahiekan alle ja nousua enää ei ole. Onneksi vai ei, mutta Inkerin kirkon "siemenet" on ripoteltu nyt ympäri Venäjää, jossa tietääkseni on pystytetty jo 80 Inkerin kirkon seurakuntaa. Hyvä näinkin!

Kiitos Inkerin suomalaisten puolestapuhujalle!

"Itku Inkerille" runoelman lukeminen on vaikeata jos lukija ei tunne Inkerin kansan alkuperää ja historiaa. En osaa enkä pyri arvioimaan sen kalevalamittaa, mutta luen joskus mielelläni Survon kirjoitettuja runoja. Koko kirja on jaettu pienikokoisiksi runoiksi ja se helpottaa keskittymistä runon jokaiseen lauseeseen, että ymmärtää sen pääsanoman.

Puolestani kaunis kiitos runoelman " Itku inkerille" kirjoittajalle, Arvo Survolle, meidän Inkerin suomalaisten puolestapuhujalle!

Mie tulen takasii viel, Inkerini armain!

Arvo Survo:
"Inkerin surmatuille,
vainotuille,
karkotetuille
omistan tämän runoelmani"

Hieno laulu, mutta "tulemmeko takaisin"
...
Inkertinmaalle?
Kääntyisikö kansamme historia joskus "takaisin"?

Ei sitä koskan tiedä. Koko kansakunnan historiassa tuntuu olevan joskus syklisiä aaltoilevia vaiheita. Eteenkin kun isot kansojen massat lähtee liikkeelle, niin kuin nyt Euroopassa, jonka seurauksia vaikea arvioida...

Oikein hyvää alkanutta syksyä kaikille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (48 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kova kalu Kalevalasta,
Arvo Survon survomana,
iso ilme Inkerillä,
meille mehtä metsosille,
Itä-Suomen sulhosille,
Länsi-Vennään Veikkosille,
veri viisas Heistosella,
laati laulun Laatokalta,
sulo soinnut Suomenmaalla.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

En hallitse kalevalamittaa, mutta ei se mittää...

Itä-Suomen korvessa kun elellen
Ja Ari Alsiota ihaillen.
Veri tosi viisas Alsiolla!
Keksi runon oman pirtin kynnyksellä.
Kalevalamittaisella... :))

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield
Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Trokeemankelia voi joskus kokeillakin. Kiitos linkistä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Runo kertoo kyllä kalevalamittaisesti Inkeristä, mutta selvällä suomen kielellä. Inkeriläiset toki puhuivat suomea, mutta kyllä heillä (=teillä ...) oli oma murteenne.

Muistan aivan pienenä, kun muuan Suomeen jäänyt perhetuttavamme, Inkerin pakolainen, tuli touhottamaan mummoni pirttiin, että "vaik´ mie kui puhkun ja puhkun nii henk´on pois!".

Ihmettelimme mistä on kysymys ja kuka on kuollut, mutta hän oli yrittänyt pihalla pumpata ilmaa polkupyörän renkaaseen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Inkerin murretta oli vaikea säilyttää! Venäjänkieli painoin väkisinkin päälle.

"Tyttölöi, tyttölöi! Mikä tyttö sinnu löi?
Ei minnu lyönyt mikä tyttö! Mie vua laulan tyttölöi..."

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tyttölöi ja poikiloi,
vaan mehän ollaankin kaverilliloi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #5

Ei "poikiloi" eikä "kaverilliloi" ole olemassa. On vain olemassa paljon tyttölöi! Paljon tyttölöi liekkumassa!/keinumassa...

https://www.youtube.com/watch?v=XQdFLl1wapA
Rita ja Veikko Kalevi - Keinussa kesällä kerran

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6
Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #7

Inkeriläisyys elää ja voi hyvin!, ainakin Karjalassa. Siinä poikaloitakin tytön lisäksi laulamassa kesätapahtumassa 2008. Emmehän sorsi poikia!

https://www.youtube.com/watch?v=3i_a1u_Tq3Q
Пустые Холмы-2008, Sattuma-Песня финнов-ингерманландцев

Tyhjät kukkulat-2008, yhtye Sattuma-Inkerinsuomalaisten laulu.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #6

Loi-monikko on kaakkoismurteille tyypillinen, ja vaikka se on väistymässä, osaan vanhalla ruokolahtelaisella kielikorvallani sijoittaa sen oikein.

Kaveri-sanan loi-monikko on tietysti kaverloi. Sanan uutuus sinänsä ei estäisi loi-monikon käyttöä: bitti - bittilöi, käytännössä toki pittilöi.

Koulun pukuhuoneessa on tyttölöihe puol ja poikii puol.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #13

Meikäläisittäin sanoisin tyttölöin puol ja pojin puol. Kaakkoismurre taitaa olla sinulle tuttu?
Lönnrotin Kalevalassakin kirjoitetaan "poista ja tytöistä", vaikka runot ovat kerätty Inkerissä ja Karjalassa, missä loi-monikko oli käytössä.
"Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea..."

"Mitä itket, tytti raukka,
tyttö raukka, neito nuori?"

" Olipa nuori Joukahainen,
laiha poika lappalainen..."

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kuitenkin Inkerin kieli tai murre on sen vertaa erilaista, että aikoinaan Toivo Flink vierailessaan Tampereella, kotimaisen kirjallisuuden laitoksella, pyysi minua auttamaan joidenkin runojensa kääntämisessä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ehkä Toivo Flink ei ollut silloin niin vahva suomenkielessä, kun pyysi sinua auttamaan joittenkin runojensa kääntämisessä. Kiva yhteistyö varmaan oli!

Kiitos kommentista ja mukavia syyspäiviä!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Näin on.
Hyvää syksyä sinullekin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Vastaus Juha Kuikalle 1.9.2016 21:29 :
Tämäkin on aika vanha laulu/tarina tuutarilaisittain, mutta menee suomen kielellä. Hauskaa kuitenkin nuo "Kissan paistajaiset":

Inkeriläisyyttä tuutarilaisittain...
Eta pravda /Se oli totta!

https://www.youtube.com/watch?v=hOUhMF797es
Myllärit Eta Pravda

Kävin kerran Tuutarissa siel paistettiin emäkissaa...eta pravda, eta pravda, eta pravda vsjo byla...:))

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Vastaus Juha Kuikalle 1.9.2016 21:29:

Lönnrotin Kalevalakin on kirjoitettu lähes puhtaalla suomenkielellä eikä siinä paljonkaan ole Inkerin tai Karjalan murretta, vaikka sieltä päin on kerätty materiaalia.

"Siinä vanha Väinämöinen
itse tuon sanoiksi virkki:
"Voi minä poloinen poika,
voi poika polon-alainen,
kun läksin omilta mailta,
elomailta entisiltä
iäkseni ilman alle,...

"Elä ammu Väinämöistä,
kaota kalevalaista!
Väinö on sukua suurta:
lankoni sisaren poika...
"Ampuisitko Väinämöisen,
kaataisit kalevalaisen,
ilo ilmalta katoisi,
laulu maalta lankeaisi...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Näin on, ja "käännöksen" suomen kielelle mahdollisti se, että runot kerättiin pääasiassa nykyisen Suomen rajan tuntumasta Vienan Karjalasta, jossa päin puhuttu karjalan kielen murre on hyvin lähellä suomen kieltä. Kun runot lisäksi olivat sikäläisittäinkin kieliasultaan vanhakantaisia, niin ne olivat jo valmiiksikin lähellä suomea, joka on vanhakantaisempi kieli kuin karjalan kieli.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #35

Kalevalaan on kerätty aineistoa niin Vienan Karjalasta kuin Inkeristäkin.

Larin Paraske, inkeroinen.Syntyisin Pohjois-Inkeristä. Hänen panos Kalevalaan oli suurin, joten "pitäisi" olla Inkerin murrettakin näkyvissä.

"Larin Paraskelta muistiinmerkittiin noin 32 000 säettä kalevalamittaista runoutta, lähes 3 000 sananlaskua ja arvoitusta, 25 itkuvirttä, parikymmentä uusimittaista kansanlaulua ja kuvaus vanhoista häätavoista."wikipedia

No tietenkin, eivät ne olleet julkaistu runonlaulajien laulamassa muodossa, vaan niitä oli muokattu ja korjailtu...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #36

Larin Paraske oli inkerikko.

Inkerikkoja ei pidä sekoittaa inkeriläisiin eli inkerinsuomalaisiin, jotka ovat alueelle Ruotsin vallan aikaan siirrettyjen ja muuttaneiden savolaisten ja länsikarjalaisten kuten jääskeläisten, lappeelaisten ja äyräpääläisten jälkeläisiä kertoo wikipedia.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #38

Oikeassa olet!

Larin Parasken molemmat vanhemmat olivat inkerikkoja. Siis, eivät inkeriläisiä eivätkä karjalaisia eivätkä suomalaisia. Mutta nyt Larin Paraske on kaikkien meidän yhteinen runonlaulaja ja suomalaisen kansanrunouden keskeinen henkilö!

Olen kirjoittanut blogin : Poimisin heliät hiekat... Larin Paraske

http://viovio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/21...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #39

Samaa mieltä Larin Paraske oli paras, johan sen nimikin sanoo.

Käyttäjän AriBurtsoff kuva
Ari Burtsoff Vastaus kommenttiin #39

Osa inkeroisista tosin kutsui (kutsuu?) itseään karjalaisiksi ja kuten monesti tässäkin kohtaa raja murteen ja kielen tai kielten kanssa on häilyvä riippuu keneltä kysyy, niin inkeroinen on suomen tai karjalan murre tai sitten oma kielensä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #36

Kun katsoo Wikipediasta vain hakusanalla Kalevala, niin ainoastaan Elias Lönnroth mainitaan runojen kerääjäksi. Tuskin keräysmatkan pohjalta tehtyä koostetta, jota alettiin nimittää Kalevalaksi, yhdessä Larin Parasken kanssa laadittiin, vaan Larin Paraskelta on talletettu lisäksi samantapaista aineistoa. Onhan virolaisillakin oma "Kalev Poeg" -eepos.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #41

Näin olen ymmärtänyt, että Lönnrot keräsi laulut muistiin ja sitten kotona kirjoitti muistionsa puhtaaksi. Siinä vaiheessa murteet karsiutuivat ja kielestä tuli yhtenäistä. Jos siellä on joku sana inkerin murretta niin sehän on vain murto-osa kokonaisuutta, eikä sillä ole lopputekstiin merkitystä, että Larin Paraske oli inkerikko.

Käyttäjän AriBurtsoff kuva
Ari Burtsoff Vastaus kommenttiin #43

Lönnrot usein jo kirjatessaan suomensi karjalankielisiä runoja.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #47

Niin se varmaan kävikin.Minä en muista huomanneni missään tuollaista tietoa, mutta kun en olekaan asian tutkija, vaan harrastan bloggausta ja kirjoitan sen tiedon mukaan johon osun netissä.

Olen kirjoittanut Larin Paraskesta Anu Kaipaisen kirjan "Poimisin heliät hiekat" mukaan. Jos kiinnostaa...

http://viovio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/21...

Ja vielä vaikkapa tämä:

"Inkeroiset,eli inkerikot. Keitä he ovat?

http://viovio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/20...

Kiitos kommentista!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Nyt vasta kuuntelin tuon youtube-linkin.

"Mie tulen välleen ..." -riimistä tuli mieleeni kotkalaiset inttikaverini, jotka puhuivat tuota kannakselaista murretta käyttäen sanaa "välleen". Minulle se oli kuin ammoisten aikojen "Rokan Antin" kieltä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mie tulen välleen, ja tulee mieleen jotain muuta kuin risusavotta;)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mutta se, mikä saattoi tulla mieleesi, ei toden totta liittynyt mitenkään minuun ja kotkalaisiin inttikavereihini.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

En ole myöskään niin olettanutkaan. Välleenkös sitä nuori mies tunnin juoksee.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #12

Tuolla netissä harrastelijoitten mukaan tunnissa "nuori mies"voi juosta noin 10-13-kin kilometriä...niin välleen olisi maalissa!

Kuinka välleen nuori lahjakkuus näiltä kulmilta Alisa Vainio juoksi 10 000 metriä mestariksi?

https://www.youtube.com/watch?v=rL7GK6niKLU
Naisten 10000 metrin mestariksi Alisa Vainio ajalla 32.58,17

Onnitteluumme, vaikkakin jälkikäteen!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ihania kaikuja taas ihana rakas Viola, nuita kirjoja haluan kyllä ihan pittää käessä ja onhan aikaa koko elämä, kyllä sie tehet tyylikkäitä, seikkaperäsiä plokeja, kiitos aamuseurasta ja joutas UusSuomi nosthaan tämänki framile!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei, Hilkka! Olet ollut aika varhain liikkeellä! Tänä aamuna näillä kulmilla oli mukava kesäinen vai lieneekö jo syksyinen sumu.Ainakin toi mieleeni aika vanhan venäläisen romanssin: Утро туманное /Sumuinen aamu.

https://www.youtube.com/watch?v=t4dTPn9x0yY
Хор Сретенского монастыря Утро туманное
Sretensky luostarin kuoro Sumuinen aamu

Oikein mukavaa alkanutta päivää "kalevalamitta merkeissä".
Kiitos kun piipahdit sivulleni ja kommentoit!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Näin illan ratoksi tässä olisi luettavaksi Keski-Inkerin murretta vuodelta 1912.

Suruvirs "MÄNT MIES":

En tietänt ennen mie,
en tietänt, mikä lie
se mitä suruks sannoot.

        A sit ko hullu nain,
        ni ruasaast tietää sain,
        kuin pirut paulaa pannoot.

Sen näin mie koht, jot olj
täs mänt jo vappaa volj,
ko akka talloo tuotii.

        Vaik kiännyin mihin päin,
        olj akka vierelläin
        ja kaik mänj uutta muotii.

Tot lykky lyhenöö,
ko naine rähisöö
ja torruu tolkkuu vajjaa.

        Hiä pyrkii vallan piäl,
        vaik se on turhuus tiäl
        ja rauhan poikkee ajjaa.

Kats ennen, ko täs viel
ei olt miul akkaa tiel,
ni mikä miun olj elläis!

        Olj päivä lipo ei,
        a senko sanoit hei,
        ni kaik olj kämmenelläis.

Se sorja aika jäi,
ko miul tiä riesa käi,
jot öksyin miekii naimaa.

        Nyt toprat toisill suon,
        a itse mänt jo uon,
        en kykkii kohentaimaa.

Jos tuon nyt omin päin,
siel kerran käyvessäin,
vaik minkän vessin Linnaast,

        ni koht jo tulloo hiä
        eik ennää mittää niä,
        ko huutaa vua siint hinnaast

Ja ain, Vaik mitä tien
ja minkän mihin vien,
ni hiä kyl suarnat lukkoo.

        Sit pienkii silmät kii,
        a korvat suavat nii,
        jot männööt monnee lukkoo.

Onks tiä nyt ennää kurj!
A nauro sil taik surj,
ni ei se toiseeks muutu.

        Ja huutakoo vaik ain,
        mie omast puolestain
        en hännee konsaa puutu.

A mikäpäs siin lie,
jot justii, justii mie
sain tiänkii äksyn ämmän!

        Vetj tuos vot monjkii mies,
        vaik ain on putte ies,
        suap paljo hempijämmän .

A olj se miten olj,
ni oljha miulkii volj
se kaikkiin paremp ottaa.

        Nyt mänköö, mänköö hoti
        vaik hitoil koko koti
        ja miunkii viekööt sottaa...

http://inkeri-klubi.radioviola.net/kaverit/jaesene...

Runo syntyi v. 1912. Ensi kertaa sen esitti Suomen Kansallisteatterin näyttelijä, inkeriläinen Iisakki Lattu (21.8.1857 Kolppana, Inkerinmaa – 7.5.1932 Helsinki) ”Inkerin Ylioppilaat”-yhdistyksen 25-vuotisjuhlassa 1916. Se ilmestyi saman vuoden ”Inkerin Joulussa”. Säkeistöt 3 ja 5 on lisätty myöhemmin...Opettaja Vilho Pentikäinen on luonut sille onnistuneen sävellyksen.???

p.s. Jos joku löytäisi sävellyksen tälle "suruvirrelle"???

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

En ennen tietänyt
en tiennyt mikä oli
sitä mitä suruksi sanovat.

Mutta sitten kun hullu olin ja menin naimisiin
niin tietää sain kuinka saadaan riita tyhjästäkin,
tieten ne pirut esteitä ja ansoja meille laittavat.

Kohtahan sen näki mikä tässä oli
tässähän meni mieheltä vapaus heti,
kun nainen kynnyksen ylitse tuli.

Vaikka mihin päin menin,
niin vaimo vahti perässä,
ja kaikki meni hänen tahdissa.

Siinä mies kerralla vanhentuu
kun nainen rähähtää
ja sanelee neuvonsa ymmärrystä vailla.

Yritti heti ottaa minusta vallan
vaikka itse oli taloon rakkaudesta tullut
niin alkaa ensimmäiseksi riitaa haastamaan.

Silloin ennen joskus poikamiehenä,
ei ollut naisista riesaa,
oli poikamiehen haaremissa kelpo elellä.

Olipa päivä taikka kiimainen yö,
niin siinä sen kun vain rallatteli,
ja kaikki oli niin kuin olla pitää.

Miehinen vapaus on pahasti kärsinyt,
kun minä erehdyksessä kosin,
että sekaannuin vakituiseen naiseen.

Nyt riidat jo luovutan toisille
lähden pois
en kykene yhteistyöhön.

Mitä siitä tuli, jos ostan mitä vain
kaupassa käydessäni
ihan minkä vempeleen vaan kaupasta ostan.

Niin eipä käynyt ostos hänelle
ei koskaan minun hankinnat kelpaa
vaimo huutaa vaan, että huonoa ja varsinkin kallista.

Eikä mikään mitä hänelle teen kelpaa
tai jos joskus jotain annan pois,
niin kyllähän vaimo saarnat jo ovelta lukee.

En minä enää siitä välitä,
kun en kuule enkä näe
korvat on jo tiukasti monessa lukossa.

Onko tää nyt enää laillista
ja nauraa sille naapurin hevonenkin
ei se yhteiselo siitä muutu.

Huutakoon vaimo vaikka ikuisesti,
niin minä hiljenen omasta halustani,
enkä häneen enää koskaan tartu.

Ja miksi tämä tapahtui juuri minulle,
niin miksi justiinsa minulle,
miksi minä sain tämän ärripurrin vaimokseni?

Veti tässä vaimon vierelleen monikin mies
minua paljon kehnommatkin,
ja saivat hempeän ja kelvollisen.

Oli miten oli
ja olihan minullakin mahdollisuus
se kaikkein paras ottaa.

Nyt menköön ja menköönkin heti,
vaikka hunnigolle koko koti,
ja minutkin saa kohta värvätä miinanpolkijaksi rintamalle.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ari,olet tosi hyvä kielenkääntäjä! Kiitos paljon!

Jos sallit, niin oikaisen yhden paikan, jossa "naapurin hevonenkin nauraa"? En huomannut alkuperäisessä tekstissä "hevosta". Teit varmasti oman tulkinnan?

Onks tiä nyt ennää kurj!
A nauro sil taik surj,
ni ei se toiseeks muutu.

Onko tää nyt enää laillista
ja nauraa sille naapurin hevonenkin
ei se yhteiselo siitä muutu.

"Minun kultani kaunis on", jossa "hevosetkin nauraa..."

Suomalainen huippu viulisti sai yleisön ulvomaan naurusta esityksellään!:

https://www.youtube.com/watch?v=EsAQvXg9uXo
Pekka Kuusisto - The violinist hilarious encore: Finnish folksong (Minun kultani kaunis on)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #24

Juu tein tahallisen Kuusiston apinoinnin siinä kohdassa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #26

A muistat sie, ko enne vanhaa...? Olisiko tässä Kalevala-mittaa?

A muistat sie, ko enne vanhaa
Sovinnos myö el'tii,
Syötii kuivii leivän kuorii,
Sipulii ja seltii.
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Ja okurččii.

A heilan' tiettää uutta tuppaa
Alkaa olla valmis,
Mua on matto, taivas katto,
Seinii ei oo tarvis,
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Ko narrasi.

Heilan' sano minulle, jott
Mikäs meil on elläis,
Ko meil on säkki, sekä keppi,
Muut' ko käy ja kerrää.
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Vot hyvä on.

Mie ko lähen heilan kottii,
Pittää olla tokki,
Peil ja kampa, kartat, sakset,
kamoti ja vokki,
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Ja rovatti.

Ei mun heila rikas ole,
Ko on häellä rehma,
Viis' on hyvää hevosta
Ja kuusitoista lehmää,
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Ko narrasi.

https://drive.google.com/file/d/0B1BI1Ze1CQdPY29nc...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #27

Eipä juuri ole, Kalevalan mitassa ei trokee pääty koskaan esim. kaksoisvokaaliin, joita tuossa on viljalti. Vanhaa, kuorii, seltii jne...

Eli ei siinä ole edes yritetty matkia trokeen mittaa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #28

Kiitos! Itsenäistä tuotantoa se on, ei matkimista, mutta kuitenkin kivaa Inkerin murretta!

Pietarista Folklor-group Talomerkit yrittää elvyttää murteita, niin inkerin, kuin myös inkerosten ja jopa laulavat komin kielellä. Ihanaa, että Venäjällä nuori sukupolvi on kiinnostunut asiasta ja ehkä joku lähtee sitten runoilemaan kalevala-mittaisestikin?

Linkitän pari videota ryhmän vierailusta viime vuonna Imatra-päivällä.

https://www.youtube.com/watch?v=mazMT0XQG2I
Imatra päivä | Talomerkit | 2015 023

https://www.youtube.com/watch?v=ChNX0cGKr4s
Imatra päivä | Talomerkit | 2015 017

Näin musiikin merkeissä auringoista viikonvaihdetta!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #30

Kuinka paljon vepsäläisten kieli poikkeaa inkeriläisistä? Kun olin Petroskoissa töiissä niin meillä oli inkeriläinen tulkki, enkä huomannut hänen juurikaan poikkeavan suomen kielestä. Mutt vepsäläinen kaveri oli niin ujo, että ei juuri uskaltanut minulle puhella. Kerran humalapäissään rohkastui ja sanoi, että hän ymmärtää mitä minä puhun ja minä puhuin suomea.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Palataan blogin pääaiheeseen.
Kalevalamittaa Suomen Putroniemessä.
Финляндия. Путрониеми. 27.08.2011

https://www.youtube.com/watch?v=GfhQXXcT2YM
Arvo Survo.Hyvä Herra armollinen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

En hallitse niin englantia ja ei kuuloni erota siinä paljonkaan Kalevala mittaa, mutta kiitos linkistä! siinä olisikin kuuntelemista kiinnostuneille!

Tuonne librivoxiin voi kuka tahansa lukea kirjoja muiden iloksi!
https://librivox.org/

Hyvää lauantaita!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kaunis kiitos kaikille blogin lukijoille ja kommentoijille!

Matkalla me ollaan kaikki huomiseen..., joten Arvo Survon saman niminen laulu sopii erittäin hyvin nyt tähän.

Olkaa hyvä! Пожалуйста!

https://www.youtube.com/watch?v=6Z0Y9xLNLLs
Арво Сурво.Путь веры. Arvo Survo. Matkalla huomiseen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos kiitos ja tässä lopuksi kooste, eli Kalevala läpi noin sadassa sekunnissa.

https://www.youtube.com/watch?v=1s32_ueBvkc

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos paljon! Hauska video!

Kaikki Kalevalan hahmot taisivat esittäytyä ja Inkeristä kotoisin myös Kullervo Kalervon poika!

Hyvää yötä! ja kauniita unia Kalevalan merkeissä! :))

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset