Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Inkeri, Inkerini

  • <center>Kaapre ja Lilja Tynni. Aale istuu Kaapren vieressä.</center>
    Kaapre ja Lilja Tynni. Aale istuu Kaapren vieressä.
  • <center>Kolppanan kirkko</center>
    Kolppanan kirkko
  • <center>Venjoen uusi kivikirkko</center>
    Venjoen uusi kivikirkko
  • <center>Venjoen papit</center>
    Venjoen papit
  • <center>Venjoki. Saakkinan kylä.</center>
    Venjoki. Saakkinan kylä.
  • <center>Venjoen Vanha-Moision kylässä 1912</center>
    Venjoen Vanha-Moision kylässä 1912
  • <center>Kaapre Tynni 1917</center>
    Kaapre Tynni 1917
  • <center>Kolppanan vanha seminaari.</center>
    Kolppanan vanha seminaari.
  • <center>Kolppanan seminaarin 100-vuotisjuhla Helsingissä.</center>
    Kolppanan seminaarin 100-vuotisjuhla Helsingissä.
  • <center>Katajanokan kodissa. Aale Haavio (Tynni) takana oikealla.</center>
    Katajanokan kodissa. Aale Haavio (Tynni) takana oikealla.
  • <center>Inkerin rykmentin viimeinen paraati Terijoella 1920</center>
    Inkerin rykmentin viimeinen paraati Terijoella 1920
  • <center>Aale Tynni ja kissa</center>
    Aale Tynni ja kissa

Inkeri, Inkerini. Luin tämän nimisen Aale Tynni kirjoittaman kirjan.

Aale Tynni, kuka hän?

    Aale Maria Tynni-Haavio (o.s. Tynni, vuosina 1940–1960 Tynni-Pirinen; 3. lokakuuta 1913 , Inkerinmaa, Venäjä – 21. lokakuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kirjallisuus- ja teatterikriitikko, suomentaja sekä olympiavoittaja Lontoon olympialaisista 1948.

    Tynnin äiti oli Lilja Maria Piipponen ja isä Kolppanan seminaarin johtaja Kaapre Tynni. Tynnin perhe asui Inkerissä vuoteen 1919, jolloin he muuttivat Suomeen.

    Näin kertoo Wikipedia.

Aale Tynnin oman kertomuksen mukaan hänen esivanhemmat olivat muuttaneet aikoinaan Suomesta Inkeriin ja sukujuuret liittyvät molempiin Inkerin luterilaisiin heimoihin: hänen isänsä Kaapre Tynni oli savakko ja äitinsä Lilja Maria Piipponen äyrämöinen.

Kirjasta lainattua:

    Synnynmaani ja varhaislapsuuteni maailma oli Inkerinmaa, Ingermanland, Ingria. Se oli suomensukuisten heimojen ikimuistoisista ajoista asti asuttama aluetta Suomenlahden etelärannalla. Inkerinmaan geopoliittinen asema teki siitä sotanäyttämön muinaisajoista lähtien...

    Olen yrittänyt kirjassani luoda kuvaa siitä Inkeristä, joka oli ja jota ei ole enää. Se oli sukuni tuntema Inkeri ja se Inkeri, jonka kulttuurin kohottaminen oli isäni elämän keskeinen sisällys.Olen sijoittanut joukkoon myös omia vähäisiä muistojani varhaislapsuuteni ajoilta.Niin merkityksettömiä kuin ne ovatkin, monet niistä liittyvät tärkeisiin ajan tapahtumiin.

Lapsuuden kylä

Aale Tynnin lapsuuden kylä oli Venjoen Pääsölä Inkerissä. Venjoen seurakunta on yksi vanhimmista Inkerin seurakunnista, joka oli perustettu vielä Ruotsin vallan aikana vuonna 1641. Venjoen komea kivikirkko muistutti Helsingin Johanneksen kirkkoa. Kirkko oli valmistunut vuonna 1885 ja sinne mahtui 1'100 sanankuulijaa.

    Siellä Venjoen kirkosa istuivat vuodesta toiseen joka sunnuntai isoäitini Anna Piipponen ja isotätini Katri Karvonen ... he olivat sisaruksia Pietari Luukkosen tyttäriä Vanha-Moision (Старое Мозино) kylästä.

    Venjoen kirkon kylä, Pääsölä, on Inkerin maisemista parhaiten säilynyt muistoissani. Siellä äitini syntymäseudulla, hänen vanhempiensa hoivissa, me tyttärenlapset usein vietimme pitkiä aikoja, varsinkin kesäisin.Niinpä minun mielessäni Venjoella aina on kesä, se on lämmin, valoisa, ihana paikka... Venjoen idylli, iäksi mennyt.

Isoäiti

Aalle Tynni muistelee lempeästi kirjassaan isoäitiään:

    Isoäitini "Venjoen mummon" muistan hyvin... Usein istuin pallilla navetassa ja katselin, kuin mummo lypsi lehmänsä Sorjaa... Kun mummoni kävi luonamme Suomen Pukinmäellä vuonna 1923, hän kertoi minun kerran sanoneen hänelle: "Mieko kasvan, ni mie lypsän, ni sit ei mummon ennää tarvitse lypsää. "Lupaus on jäänyt täyttämättä. Isoäitini palasi Venäjälle... Meidän ei ollut mahdollista käydä hänen luonaan ja, eikä hän saanut lupaa muuttaa Suomeen... hän katosi jäljettömiin kymmennien tuhansien muiden inkeriläisten tavoin.

Äiti ja aatteellinen kansallinen työ

Aale Tynnin äiti Lilja Maria Piipponen oli syntynyt Venjoella vuonna 1886, kävi 2-vuotiset opettajakurssit Tsarskoje-Selossa (Царское село) valmistuen kansankouluopettajaksi.

    Äitini nuoruuden ajoissa oli paljon iloa ja valoa. Oli Venjoen idyylliset maisemat, nuorten retket ja juhlat, sukulaiskutsut... vieraanvaraisessa talossa, joka oli suvunkeskeinen paikka... Ja ennen kaikkea oli se aatteellinen kansallinen työ, joka yhdisti kaikki Inkerin suomalaiset opettajat. Jokainen tunsi olevansa omalla paikallaan tärkeä kulttuurityöntekijä, jolla oli osavastuu Inkerin kansan tulevaisuudesta.Vähäisen lastenkoulun opettaja olisi tuskin tätä niin selvästi tajunnut ilman Inkerin kansallisia juhlatilaisuuksia. Tämä tietoisuus syntyi ja vahvistui suurissa yhteentulo-tilaisuuksissa, joista tärkeimmät olivat Inkerin laulujuhlat.

LALUJUHLAT

Inkeriläiset olivat laulava kansa, Inkerinmaalla vielä osattiin laulaa vanhalla tavalla kirjoitti aikoinaan Taneli Europaeus (1820 – 1884), joka oli suomalaisen kansanrunouden kerääjä, kielitieteilijä ja arkeologi.

Tärkeä rooli Inkerin kulttuurikehityksessä oli laulujuhlien järjestäminen. Niitä oli pidetty kuutena kesänä:

  • 1899 Skuoritsassa,
  • 1901 Tuutarissa,
  • 1903 Venjoella,
  • 1908 Tyrössä,
  • 1910 Keltossa ja
  • 1913 Kolppanassa.

    Niille saavuttiin tuhansittain joka puolelta Inkeriä, ja kaikille mukaan olleille ne olivat unohtumattomia juhlia. Lilja Piipposelle niistä tuli ratkaiseva elämys. Sillä laulujuhlilla hän tutustui tulevaan puolisonsa Kaapre Tynniin. Se tapahtui kolmansilla laulujuhlilla jotka pidettiin Venjoella 27. – 28.6.1903.

    "Vapaa Karjala" ja "Inkeri v. 1934" kertoo tästä laulujuhlasta seuraavalla tavalla: " Entiseen tapaan juhlat alettiin jumalanpalveluksella. Päivän ohjelmassa oli kuorojen sekä torvisoittokuntien esityksiä sekä Minna Ganthin näytelmä "Työmiehen vaimo".

    Toisen juhlapäivän ohjelma alkoi kirkkokonsertilla, minkä jälkeen marssittiin juhlakentälle. Seminaarin johtaja maisteri FR. Heiskanen piti juhlapuheen. Laulukilpailuihin otti osaa kahdeksan kuoroa. Lopuksi laulettiin Maamme ja Nouse Inkeri.

Lilja Piipposen ja Kaapre Tynnin häät:

Sitten olivat Lilja Piipposen ja Kaapre Tynnin häät:

    Tanssia ei tuon ajan inkeriläisten juhlissa useinkaan ollut, sen sijan harrastettiin viattomia piirileikkejä. Kaapre Tynni pyöritti Lilja Piipposta piirissä ja lauloi: Heilini on kuin omena, omena, eikä se minua kommenna" sekä "Heilini on kuin puolukka, puolukka, puolukka eikä se minusta luovukkaan, luovukkaan. Eikä nuori Lilja Piipponen enää pystynyt luopumaan...

Inkeriläinen kronikka

Kirjassaan Aale Tynni kertoo paljon omista isovanhemmista ja vanhemmistaan heidän maailmasta ja toiminnasta, mutta sen lisäksi hän antaa paljon sijaa Inkerinmaan historialle 1600-luvulta alkaen ja sen nimen selvitykseen, joka on peräisin muinaisuudesta. Sen selvittely vie lukijan kronikoiden ja tarujen aikaan.

Siihen mahtuvat niin äyrämöisten ja savakoitten muuttaminen Inkerinmaalle ruotsinvallan aikana, niin myös Inkerin kansan kukoistuskausi ja kulttuurityö Inkerin maaseudulla. Pietarin suomalaisten yhdistystoiminnalle, jossa oli hänen isänsä Kaapre Tynnin tärkeä toimintakenttä.

Kirjaan mahtuu myös kausi jolloin inkeriläiset taistelivat vapaussodassa 1919,jonka hävisivät ja pakolaisina siirtyivät Suomeen...

Kaapre Tynni kirjoitti vuonna 1929 muistelmateoksessaan:

    "Satoja, jopa tuhansia pakolaisia vyöryi-peräytyvän sotajoukon edellä, välissä ja perässäkin kostonhimoisten bolsevikkijoukkojen tieltä"

Aale Tynnin vanhemmilla oli jo viisi lasta kun he lähtivät Inkeristä, ja Suomessa syntyi vielä kaksi.

Pieni tyttö pakolaisena:

Aale Tynni muistelee:

    "En muista pelänneeni eikä tämä matka kuvastu mieleeni mitenkään erityisen surullisena. Olin liian pieni ja äitini turvassa. Muistiini on jäänyt vain yksi ahdistava kuva alkumatkalta: jossakin oli tie, jolla oli loppumattoman pitkä pakolaisjono. Toiset kulkivat hevosella kuten me, toiset, paljon useammat, jalan. Näin pienen huivipäisen tytön, ikäiseni tai vieläkin nuoremman, jolla oli jalassa huopikkaat ja yllään pitkä tumma takki. Tyttö itki eikä tahtonut enää kävellä. Hänen tuskastuneet vanhempansa kivahtelivat hänelle, minun mielestäni tylysti, ja sanoivat lopulta" sitten saat jäädä".

    "Jättävätkö he tosiaan tuon tytön" kysyin äidiltäni, kun lapsi alkoi jäädä yhä enemmän jälkeen. "Eivät varmastikaan" sanoi äitini...

    Kun puhutaan väestönsiirrosta ja pakolaisten joukkokuljetuksista, näen aina silmissäni tuon pienen tytön, joka itki pitkän pakolaisjonon jäljessä.

Mielenkiintoinen kertomus

Minulle Aale Tynni oli lähes tuntematon persoona, mutta "Inkeri Inkerini" kirjan mukaan sain tutustua mielenkiintoiseen kertomukseen hänen ja koko hänen sukuunsa elämään.

Oli taas kiva kulkea kirjoittajan mukaan niillä seuduilla ,josta Aale Tynni ja hänen vanhemmat ja isovanhemmat ovat kotoisin, koska ainakin noin parikin kymmentä vuotta liikuin samoilla paikkakunnilla ja seuduilla, kuljin samoja katuja ja kävelin kylien polkuja. Asuin Hatsinassa, joka on ollut Kaapre Tynnin kotikaupunki ja tein opettajan työtä Hatsinan Pedagogisella opistolla, rakennuksessa, jossa aikoinaan sijaitsi tsaarin vallan aikana ensimmäinen suomenkielinen pedagoginen opisto Venäjällä. Nyttemmin se on venäjänkielinen.

Sattuikin niin, että tämä blogi menee rinnakkain äsken kirjoitetun "Hyvästi Inkeri" -blogini kanssa, jonka päähenkilö Matti Taina oli myös niiltä seuduilta, eli Venjoen seurakunnan neuvoston jäsenenä...

Suosittelen lämpimästi kirjaa Inkerin suomalaisista ja Inkerin historiasta kiinnostuneille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ari,kiitos kun piipahdit lukemaan ja suosittelet!
Mukavaa kevätpäivää!
Luonto herää ja...kaikki alkaa keväästä...

https://www.youtube.com/watch?v=zJWShEClhkk
ПРОБУЖДЕНИЕ....или всё начинается с Весны...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jaakko Korpi-Anttila,kiva kun piipahdit vilkaisemaan "Inkeri Inkerini" kirjoitusta ja suosittelet!

Inkeri on myös monen ja monen paluumuuttajan Isänmaa,syntymämaa...Videossa tallennettu inkeriläisten kesäjuhlista v.2012 Elsa Kirjasen esittämä laulu "Kotimaani, Isänmaani, Inkerinmaa :

https://www.youtube.com/watch?v=r723T8XpxOQ&featur...
Kotimaani, Isänmaani, Inkerinmaa | Elsa Kirjanen | 2012

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ #2:
Setäni oli suomen kielen opettaja ja sivutoiminen kääntäjä. Hänen vaimonsa muisteli usein sodan jälkeisiä aikoja ja heidän laajaa alaan liittyvää tuttavapiiriään. Aale Tynninkin nimikin vilahteli, mutta ei ilmeisesti kovin läheisenä tuttavuutena.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jaakko Korpi-Anttila kirjoitti: [Setäni oli suomen kielen opettaja ja sivutoiminen kääntäjä...],

-Aale Tynnikin oli suomentaja ja muutenkin näet kuuluisa persoona, runoilija ja kirjailija,eli tuttavapiiri oli laaja, joten varmaan monikin suomalainen muistaa vielä Aale Tynniä, mutta moniko tietää tai muistaa, että hänen synnyinmaa oli Inkeri, eli hän oli Inkerin suomalainen.

Katsoin wikipediasta kuinka paljon hän oli saanut huomiota yhteiskunnassa. Oli saanut palkintoja, esimerkiksi :"Valtion kirjallisuuspalkinto 1943, 1947;Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1945, 1954;Aleksis Kiven palkinto 1955;Topelius-palkinto 1957...Oli taiteen akateemikko 1982; Filosofian kunniatohtori FT...ja vielä voittanut Olympiakultaa Lontoo 1948.jne

Kiitos kommentista!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aikaa myöten -

Aikaa myöten
olen varmasti saava
askelet raskaat
ja sydämen viisaan.
Mutta kaivaten silloin
olen muistava kaukaa
tämän päivän kauniin ja tuskallisen,
jona ikkunassa
minä yksin seisoin.
Sade ruusuja ruoski
ja muratti muuriin painautui
kuin ahdistettuna, tuskissaan.
Niin turvaa etsii
sydän ystävän luota
ja löytää lohdun.
Kuitenkin vaikein
on tyhjä päivä:
kun rikkaus ruusun
on ryöstetty ammoin
ja muratti musta lehdetön
ja tuska ja hellyys
on itketty loppuun
ja rakkaudesta
on jäljellä uurteet poskilla vain.

Aale Tynni Kootut Runot 1938-1987 WSOY

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Aale Tynni runoili olympiavoittajaksi vuonna 1948 Lontoon olympialaisissa, jossa kisailtiin viimeistä kertaa taidelajeissa. Mitalimittelöön pääsivät urheilun innostamat taideteokset arkkitehtuurin, kirjallisuuden, musiikin, maalaus- ja graafisen taiteen sekä kuvanveiston alalla.Kulttuuriolympialaiset lopetettiin Lontoon kisojen jälkeen.

Aale runoili kultaa runollaan Hellaan laakeri:

Oi Hellaan laakeri ylhäinen,

sinä ikävöity puu!

Kädet ylitse vuosituhanten

sinun lehviis kurkottuu.

Miten ylhäällä hohtaen kruunaavat

ne varttasi korkeaa!

Olet ylpeä puu: sinä kumarrat

vain voittajaa.

https://kirjasto.kuopio.fi/107942/fi/articles/runo...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

https://www.youtube.com/watch?v=yhZdmXrxAZk
Kaarisilta-runo 210414
En tiedä kuka lukee, mutta se on Aale Tynnin runo.

KAARISILTA – Aale Tynni
-Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Darwinismia

Koko alkukesän
näin sinut istumassa puutarhakeinussamme,
isä Darwin,
huopa polvilla
tähystelle kulmakarvojesi alta,
miten peipposet elämäntaistelussaan
pyrähtelivät taukoamatta nurmikentän yli,
ravistellen sireeneistä tuoksua,
viileää ja märkää.

Katselkaamme ruohoista kukkulaa, sanoi Darwin.
Niin, katselkaamme,
panen toivoni sinuun, isä Darwin.

Aale Tynni

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hieno juttu! Runoilija Aale Tynni oli varmasti tutustunut Darwiniin kun noin hienosti kuvailee Isä Darwinia omassa puistossaan.

Linkkien takana Darwin 7-vuotiaana ja harmaahapsisena luonnontieteilijänä:

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%94%D0%B0%D1%80%D...

http://a4.files.biography.com/image/upload/c_fit,c...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Margareta Blåfield, kiitos tämän blogin suosittelusta!

Että pysyisimme vielä hetken Inkerinmaan menneisyydessä, niin linkitän videon

"Inkerin vanhaa kyläelämää vuonna 1938".

Olkaa hyvä! Пожалуйста!:

https://www.youtube.com/watch?v=kz0XMnd21xM

Kiitos kaikille kommentoijille ja blogin lukijoille!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olet varmaankin lukenut Maria Kajavan teoksen "Pitkä Taival"?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Maria Kajavasta kuulin jo ennen muuttoa Suomeen.Olen monessa blogissakin maininnut ja kirjoittanut esim."Inkerin kirkko ja naissaarnajat".
http://viovio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/19....

mutta täytyy sanoa, että en lukenut kirjaa "Pitkä Taival" täällä tyylillä, jos voi niin sanoa, kuin nyt esim., nämä Matti Tainan "Hyvästi Inkeri" ja Aale Tynnin "Inkeri, Inkerini" tai Larin Paraskesta Anu Kaipaisen romaanin "Poimisin heliät hiekat".
Lieneekö sen takia, että Maria Kajava, vaikka nyt jo edesmennyt, mutta kuitenkin minun aikalaiseni ja hänestä on minulla paljon tietoa.

Kiitos kun vihjasit "Pitkä Taival" kirjasta!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuo kirja taisi olla lukupiirin listalla, mutta luin sen sijaan Aale Tynnin tyttären Riitta Seppälän kirjoittaman kirjan . Ehkä tuo esittelemäsi teos pitäisi lainata ja lukea. Kirja, jonka luin taustoitti Martti Haavion ja Aale Tynnin suhdetta ja kertoi heidän runoudestaan. Tunsin itseni hiukan närkästyneeksi alkuun, kun olin kovasti pitänyt Elsa Enäjärvi-Haviosta erään toisen kirjan pohjalta ja koin, että toinen nainen astui kuvaan. No eihän minun tehtävänä ole arvostella toisten rakkaussuhteita ja melkoisen runolliselle Tynnin ja Haavion suhde näyttikin kirjan valossa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Vilkaisin netissä "Aale Tynni Hymyily, kyynel, laulu"
Tekijät Mikko-Olavi Seppälä,Riitta Seppälä

Lainaus kirjasta: [Abiturienttina Aale piti lokakuussa 1931 koulun heimojuhlissa Inkeristä esitelmän, jonka lopussa kuulsi isän matkan jälkeinen pessimismi:

[Ei ole enää kysymystä Inkeristä sivistysrientojen eteenpäin viemisestä, ei ole kysymys elämänsäilyttämisestä.Sillä Inkerin kansalla on kuolema silmiensä edessä.
Tiedämme että kansan järjestelmällinen tuhoaminen on käynnissä"
Opettaja Vilkemaan kutsusta Aale toisti esitelmänsä myös Suomalaisen Naisliiton kokouksessa.],

-hyvin havaittu jo silloin Inkerin kansan kohtalosta!

Kiitos, Irja, kommentista ja nyt siirrymme kevättunnelmiin. Videossa on mielestäni hienoa ukrainalaisten Trio Marenych:n musiikkia ja laulua.

https://www.youtube.com/watch?v=GPDZ5kV12t4
Весна - Vesna - Spring - Ukrainian song by Trio Marenych

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset