*

Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut

  • Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut
  • Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut
  • Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut
  • Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut
  • Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut
  • Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut
  • Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut
  • Kuva Suomen sotavuosista on tarkentunut

Uusia palasia paikoilleen sota historiassa

Asiasta kertoo Helsingin Sanomat 28.1.2016 otsikolla "Suomi, Saksa ja sotavangit" Veli-Pekka Leppänen.

Historioitsija Ida Suolahti on tehnyt vankien kohtaloista perusteellisen selvityksen. ”Tutkijana en ole suurten linjojen ihminen, vaan olen halunnut nähdä vangit yksilöinä ja ihmiskohtaloina”, Suolahti sanoo Helsingin sanomien haastattelussa.

Vangit kauppatavarana

Lehtikirjoituksen mukaan Suolahti on kaivanut valtavan määrän tietoa, jota tulkiten käsitys liittolaismaiden Suomen ja Saksan välisestä vankipolitiikasta ratkaisevasti täsmentyy. Suomen historiassa on juuri asettunut uusia palasia paikoilleen, ja kuva sotavuosista on tarkentunut.

Suomi luovutti vankeja sodan aikana liittolaiselleen natsi-Saksalle, samoin Saksa Suomelle. Tämä on tiedetty. Vasta nyt on saatu esiin tieto siitä, kuinka laajoja nämä luovutukset olivat. Tutkimus piirtää Suomen ja Saksan välisten sotavankiluovutusten ja -vaihtojen koko kuvan jatkosodan vuosilta.

Suomi luovutti sotavuosien 1941-44 aikana Saksalle noin 2'900 vankia, ja Saksa Suomelle 2'800.

Vangeilla käytiin kauppaa. Maat vastaanottivat vankiryhmiä vaihtelevin perustein Suolahden mukaan keskeisenä luovutussyynä oli hyödyn tavoittelu, ja Suomessa sekä Saksassa neuvostovangit nähtiin resurssina, lähinnä työvoimana, jota ei mielellään luovutettu vastineetta. Vangeilla käytiin kauppaa.

Yleiset ja erityiset syyt luovutukseen

Saksaa kiinnostivat poliittiset upseerit ja muut neuvostoupseerit, juutalaiset, kommunisteiksi luokitellut ja toisaalta etniset saksalaiset ja kaukasialaiset. Kaukasialaisia otettiin hanakasti, ja lujiksi antikommunisteiksi arvioituina heitä sijoitettiin pian Saksan itäarmeijaan. Kolkoin vankitie oli neuvostovangilla, jotka olivat kuulusteluissa saaneet aseman ”ideologisina vihollisina”. Suomi luovutti omasta aloitteestaan nämä noin 520 vangit, jotka ilmeisesti saksalaiset ampuivat heidät saman tien. Suolahti pitää selvänä, ettei näistä Saksan Lapin-armeijalle luovutetuista ketään siirretty pidemmälle.

Suomen Saksalta saama suurin vankijoukko oli 1'423 suomenheimoisen ryhmä. Heihin kuuluivat paitsi Saksan ottamat suomalaiset ja karjalaiset neuvostovangit, myös etäisempiin sukukansoihin luetut, joilla kaikilla aiottiin asuttaa valloitettua Itä-Karjalaa. Samaa tarkoitusta varten Suomeen siirrettiin yli 60'000 inkeriläistä siviiliä osin vuonna 1943.

Likimain yhtä paljon (1'258) saatiin saksalaisilta vankeja työvoimaksi Suomeen, mutta heidän valinnassaan ei ollut selviä etnisiä tai poliittisia syitä. Pieni tärkeä joukko olivat ne 20 vankia, jotka Suomi sai haltuunsa oman tiedustelunsa tarpeisiin.

Vankiluovutuksina arvioiden Suomen ja Saksan yhteistyö näyttäytyy tiiviinä, ja siinä koetettiin katsoa myös liittolaisen hyötyä”, Suolahti puntaroi.

Suolahden mukaan valtiollisten kuvioidenkin tulkintoja auttaa se, että luovutusten käytännöt tunnetaan nyt täsmällisesti.

”Kertoo se osaltaan yhteistyön syvyydestä, ja siitä, että molemmilla oli yhteiseksi koettu vihollinen, kommunistinen järjestelmä”, hän päättää. Näin kirjoittaa Helsingin sanomat.

Väitöskirja

    Luin Ida Suolahden väitöskirjaa netissä. Mielenkiintoista on se, että osittain potkun tähän tutkimukseen antoi hänelle lapsuudenmuisto kun hänen isänsä kertoi sotaretkestään muiden muistojen ohella joukkoyksikössään olleesta sotavangista, joka oli toiminut tupapalvelijana. Lapsen kysymykseen millainen vanki oikein oli?. Isä oli vastannut: ”Hän oli hyvin sivistynyt ihminen. Käsitys sotavangeista ihmisinä ja vieläpä tavallisina ihmisinä jäi osaksi maailmankuvaani jo tuolloin.

Sotavanki millainen hän on?

Väitöskirjassaan Ida Suolahti tuo esille 4 sotavankia.

4 sotavangin kasvot

Kristjan Palusalu virolaisiin kuulunut painin maailmanmestari ja olympiavoittaja mobilisoitiin Neuvostoliiton valloittamasta Virosta...

Mikkelin lääninvankilassa Palusalua kuulusteli päämajan sotavankikuulustelija Kansainvälisen painiliiton puheenjohtaja Viktor Smeds Palusalon joka mainitsi pöytäkirjassaan tuntevansa henkilökohtaisesti ja katsoi, että Palusalu on ”rehellinen ja totuutta rakastava henkilö, joten ei ole syytä epäillä hänen kertomuksensa asiallisuutta. Sotavanki anoo mahdollisuutta saadakseen palata kotimaahansa”. Palusalu luovutettiin saksalaisille sotilasviranomaisille ja hänellä olikin onnea, että pääsi Viroon ja viljeli perheensä maatilaa Järvamaalla sodan loppuun saakka.

Vepsäläinen majuri, maataistelulentorykmentin komentaja Stepan Filatovitsh Bamshin ja lentorykmentin huoltopäällikkö, kapteeni Sergej Iosifovitsh Voitshehovski jäivät suomalaisten vangiksi pakomatkan päätteeksi 16. tai 22.6.1943. Konekivääriampujana toiminut Voitshehovski ei antanut kuulusteluissa mitään tietoja, mutta koneen lentäjänä toiminut Bamshin oli kuulustelut suorittaneen luutnantti Georg-Eric Strömbergin mukaan ”älykäs, sympaattinen ja rehellinen” mies. Bamshin lupautuiyhteistyöhön kuulustelijoidensa kanssa sillä ehdolla, että häntä ei luovutettaisi saksalaisille. Suomalaiset sotilasviranomaiset tarjosivat Bamshinin konetta miehistöineen saksalaisille...

Välskäri Ksenja Vasiljevna Molodetskaja (o.s. Feodorova) oli suomalaisten vangiksi joutuessaan vain kaksikymmenvuotias. Suomalaisen sotavankikuulustelija Igor Vahroksen mukaan Molodetskaja oli sympaattinen ja sivistynyt nuori rouva. Nuori välskäri oli isänmaallinen. Isänmaallisuus ja neuvostokasvatus ilmenivät ”uhkamielisenä käytöksenä”, kuten sotavankileirin rangaistuspäiväkirjassa asia ilmaistiin. Molodetskaja siirrettiin poliittisesti epäluotettaville sotavangeille tarkoitetulle sotavankileiri ja luovutettiin sieltä saksalaisille viranomaisille Sallassa syyskuussa 1942 yhdessä 49 muun sotavangin kanssa... myöhemmin selvisi, että ... kuolinpäivä ja luovutuspäivä olivat sama päivä, 22.9.1942.

NELJÄ saksalaisille luovutettua sotavankia, neljä täysin erilaista ihmistä ja kohtaloa. Suomi luovutti Saksalle yhteensä noin 3'000 neuvostosotavankia,joihin mikään määritelmä ei tahdo sopia – itse asiassa kaikki eivät alkujaan edes olleet sotavankeja, sillä joukkoon mahtuu myös siviilivankeja...

Kiinnostava aihe

En lukenut tietenkään Ida Suolahden väitöskirjaa kokonaan ja ajattelen itseäni miksi minua tämä aihe kiinnostaa. Varmasti sen takia, että myös minä lapsena kuulin paljon sodasta, sotavangeista ja itse asiassa tunsin kahden inkeriläisen, jotka olivat sodan aikana taistelemassa Suomen puolella ja sittemmin heidät palautettiin Neuvostoliittoon ja samaan tien he joutuivat vankilaan. Onneksi molemmat pääsivät kuitenkin hengissä pois ja löysivät omia kyläläisiä siirtolaisina Pihkovan alueella ja jatkoivat elämää vielä vuosia sen jälkeen. Joskus minä uteliaana kyselin molemmilta missä he olivat ja millaista siellä. Yksi heistä, tätini puoliso, kertoi vaan, että oli Suomessa lentokentällä töissä... ja hyvä oli kunnes palautettiin Neuvostoliittoon. Vankilan oloista vaikenivat molemmat Toinen sanoikin, että hän allekirjoitti "vaitiolon" ja jos rikkoo sen niin joutuu takaisiin ja se häntä pelotti kovasti..

Ei sotia milloinkaan eikä ihmisiä vankilaan!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sota on minulle aika vieras elementti ja sellaisena sen haluan myös pitää, eli sota pysyköön kaukana minusta.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ja sota pysyköön kaukana kaikista meistä!

"Kaikki, jotka toivotte vain rauhaa, kuunnelkaa, hälytystä kaikki kuunnelkaa...":

https://www.youtube.com/watch?v=E7nGgN4r-lk

Kiitos kun tulit kommentoimaan. Blogin aihe kuuluukin raskaaseen sarjaan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Palattuamme jatkosodan aikana takaisin Karjalaan, kylässämme oli sotavankeja maataloustöissä. Hämärästi muistan kun isä jutteli tällaisen sotavangin kanssa.

Suolahden tukimus on hyvä mutta siinä ei taida olla uutta. Osa Suomessa vangituista lentäjistä siirrettiin Saksaan, ei toki ammauttaviksi vaan liittyäkseen Venäjän vapautusarmeijaan eli Vlasovin armeijaan. Ehkä muitakaan luovutettuja ei ammuttu vaan he siirtyivät Saksan puolelle taistelemaan kommunisteja vastaan. Vlasovin armeijassa oli useita divisioonia.

Heimopataljoonassa oli yli tuhat suomensukuista sotavankia.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Leo Mirala kirjoitti: [...kylässämme oli sotavankeja maataloustöissä.],
-ne jotka pääsivät maataloustöihin olivat varmasti onnekkaimpia jos verrataan niihin, jotka joutuivat saksalaisten vankileireille töihin...

-En voi arvioida Suolahden tutkimusta kokonaisena, mutta hänen omien sanojensa mukaan "..valtiollisten kuvioidenkin tulkintoja auttaa se, että luovutusten käytännöt tunnetaan nyt täsmällisesti".
Tutkijalla oli nyt enemmän käytössä arkistomateriaalia, ymmärsin niin.

Se on tiedossa, että niin kuin yleensäkin tapahtuu sota tilanteissa, että sotavangit voivat sitten siirtyä vihollisen puolelle. Ei poikkeus ollut tämä sota eikä sotavangit siinä.
Kiitos kommentista!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Leo Mirala: [Suolahden tutkimus on hyvä mutta siinä ei taida olla uutta.],

- löysin ainakin minulle uutta, joka koskee inkeriläisten siirtoa Suomeen. Otsikon takana "Sotavangit inkeriläisten panttina" s.123

Lainaus: "Sotavankijoukko-osastojen muodostamisessa ja sotavankien luovuttamisessa...on selvästi nähtävissä, että sotavangit nähtiin resursseina tai ”vaihtotavarana”, joista tuli saada vähintään yhtä paljon hyötyä kuin mitä vastapuoli sai. Sotavangeista ei kannattanut luopua vastineetta.

Esim.,..jotta 8 000 työkykyisen inkeriläisen siirto Suomeen
varmistuisi, päämaja oli valmis luovuttamaan saksalaisille korviketyövoimana venäläisiä sotavankeja aina 10 000 vankiin saakka..."
Eli inkeriläisiä vaihdettiin venäläisiin sotavankeihiin. Joittenkin tutkijoitten mukaan inkeriläisiä oli siirretty Suomeen noin 63'000. Kuinka paljon Saksa oli saanut sitten venäläisiä sotavankeja vastineeksi?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Oletko tutustunut Elina Sanan kirjaan Luovutetut: Suomen ihmisluovutukset gestapolle. Voisi kiinnostaa sinua myös. Laajentaa kuvaa. Taustalla myös valtavat tutkimusmateriaalit. Julkaistu 2003.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #8

En ole tutustunut, mutta aikomus olisi kyllä. Ida Suolahti on käyttänyt toimittaja Elina Sana:n kirjaa tärkeänä lähteenä.
HS haastattelussa : " Elina Sana teki suuren oikeansuuntaisen työn, vaikkei toki voinut tuolloin arkistoja täysmääräisesti hyödyntää", Suolahti kiittää.
Tiedän nyt, että Elina Sana:n kirja "Luovutetut" on saanut Finlandia - palkinnon ja julkaistu vuonna 2003.
Irja, sinulla on aina hyviä vihjeitä tähänkin aiheeseen. Kiitos.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tutkijan päättely että oli vaihtokaupasta kysymys on vähän outo, ehkä piti vain keksiä jotain raflaavaa. Vaikea uskoa että kuvatunlaisesta kaupankäynnistä olisi ollut kyse.

Sotavankiosastojen muodostaminen oli Suomessa suomalaisten oma asia, koottiin vapaaehtoisia heimoveljiä ja heistä muodostettiin Heimopataljoona. Heimopataljoonassa oli paljon muitakin kuin sotavankeja.

Saksalaiset keräsivät omiin saksalaisiin joukkoihinsa satoja tuhansia venäläisiä sotavankejä. Vasta myöhemmin muodostivat oman Vlasovin armeijan kun se antautui. Tässä ainakaan ei voinut olla mitään kaupankäyntiä.

Tuskinpä sotavangit olivat "arvotavaraa". Usein heistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä, heidät piti elättää. Siksi oli varmaan helpotus päästä heistä jotenkin eroon.

Päämaja saattoi olla valmis luovuttamaan jopa 10.000 venäläistä sotavankia, mutta toteutuiko suunnitelma?

Luulen että inkeriläisten siirto Suomeen oli väestönsiirto, joka tulisi auttamaan sodan jälkeen uudelleen asuttamista. Hyötyä olisi sekä suomalaisille että saksalaisille.

Inkeriläisiä liittyi paljon saksalaisten joukkoihin, siellä sai paremmin ruokaa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Leo Mirala kirjoitti: [Tutkijan päättely että oli vaihtokaupasta kysymys on vähän outo, ehkä piti vain keksiä jotain raflaavaa. Vaikea uskoa että kuvatunlaisesta kaupankäynnistä olisi ollut kyse.],

-huomasit varmaan blogin sivulla Ida Suolahden väitöskirjan kansikuvan, kun klikkaat siihen, avautuu koko väitöskirja pdf-tiedostona :

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/1...

Kiitos kommentista!

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Muistelen että aikoinaan NL päästi maksua vastaan juutalaisia pois maasta. Maksu oli melko korkea, NL sai sillä tavalla paljon valuuttaa, se oli himiskauppaa. Ilmeisesti nykyisen hallinnon aikana juutalaiset ovat päässeet muuttamaan ilmaiseksi. Venäjältä muuttaneita juutalaisia on Israelissa eniten, venäjän kieli on yleisin kieli Israelissa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

En ole perehtynyt asiaan niin syvällisesti kuin sinä ja en ole käynyt Israelissa, mutta olen kyllä kuullut, että Israelissa yleisin kieli on venäjän kieli.

Jos juutalaisista puhutaan, niin Putin ehdotti, että Euroopan juutalaiset voivat palata Venäjälle: "Путин предложил евреям из Европы вернуться в Россию", jos kiinnostaa:
http://rusnovosti.ru/posts/405134

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset