Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Seprakauppa

  • <p align="center">Sepramarkkinoille oli tapana tuoda tuliaisia omille kauppakumppaneille. Virolaiset ja inkeriläiset toivat esimerkiksi maitoa tai voita. Suomalaiset toivat ”tohukalaa” eli paahdettuja pikkukaloja, jollaisia nämä lapset maistelevat. (Kuva: Rakveren museo)</p>

    Sepramarkkinoille oli tapana tuoda tuliaisia omille kauppakumppaneille. Virolaiset ja inkeriläiset toivat esimerkiksi maitoa tai voita. Suomalaiset toivat ”tohukalaa” eli paahdettuja pikkukaloja, jollaisia nämä lapset maistelevat. (Kuva: Rakveren museo)

  • <p align="center">Seprakaupan rituaaleihin kuului tavaroiden tarkastelu, kaupan hieronta ja sen päättäminen. Kun kaupasta oli päätetty, tarjosi virolainen sepra suomalaiselle maitopullon, josta tämä heti otti ryypyn. Sitten lyötiin kättä päälle. Jalmari Kurki (vas.) on päässyt sepransa kanssa jo ystävyyden maljavaiheeseen. (Kuva: Rakveren museo)</p>

    Seprakaupan rituaaleihin kuului tavaroiden tarkastelu, kaupan hieronta ja sen päättäminen. Kun kaupasta oli päätetty, tarjosi virolainen sepra suomalaiselle maitopullon, josta tämä heti otti ryypyn. Sitten lyötiin kättä päälle. Jalmari Kurki (vas.) on päässyt sepransa kanssa jo ystävyyden maljavaiheeseen. (Kuva: Rakveren museo)

  • <p align="center">Suomalaisten kalastajien aluksia sepramarkkinoilla. Tavallisia alustyyppejä olivat kaljaasi ja kuunari. (Kuva: Rakveren museo)</p>

    Suomalaisten kalastajien aluksia sepramarkkinoilla. Tavallisia alustyyppejä olivat kaljaasi ja kuunari. (Kuva: Rakveren museo)

  • <p align="center">Suomenlahden etelärannikon mataluus aiheutti sen, että hevonen kärryineen ajettiin veteen mahdollisimman lähelle venettä, jotta tavarat voitiin lastata. (Kuva: Rakveren museo)</p>

    Suomenlahden etelärannikon mataluus aiheutti sen, että hevonen kärryineen ajettiin veteen mahdollisimman lähelle venettä, jotta tavarat voitiin lastata. (Kuva: Rakveren museo)

  • <p align="center">Verkkoja ja nuottia piti korjailla kaiken aikaa. Inkeriläisiä pidettiin hyvinä verkonkutojina. Suomenlahden ulkosaarelaiset tilasivat Länsi- Inkeristä verkkoja, jotka valmistaja toimitti tilaajalle kotiin saakka. Käsistään näppäriä inkeriläistyttöjä pestattiin ”verkonparantajiksi”. Kuva: Seiskari- Seura ry</p>

    Verkkoja ja nuottia piti korjailla kaiken aikaa. Inkeriläisiä pidettiin hyvinä verkonkutojina. Suomenlahden ulkosaarelaiset tilasivat Länsi- Inkeristä verkkoja, jotka valmistaja toimitti tilaajalle kotiin saakka. Käsistään näppäriä inkeriläistyttöjä pestattiin ”verkonparantajiksi”. Kuva: Seiskari- Seura ry

Seprakaupan alku on hämärän peitossa. Arvioiden mukaan seprakauppaa olisi käyty jo 1200 -- 1300 -luvuilla. Kirjallista materiaalia Suomenlahden ylitse tapahtuneesta talonpoikaispurjehduksesta ja vaihtokaupasta on vasta 1600 -luvulta.

    "Seprakauppa oli Suomen etelärannikon ja Viron pohjoisrannikon asukkaiden Suomenlahden yli käymää, tavaranvaihtoon perustunutta kauppaa, jonka pääartikkeleina olivat suomalaisten suolasilakka ja virolaisten vilja, etenkin ruis. Ainakin 700 vuotta jatkunut seprakauppa hiipui toiseen maailmansotaan mennessä...

    Suomenlahden ulkosaarista varsinkin Tytärsaarella ja Suursaarella oltiin aktiivisia seprakaupoissa. Suomen rannikolla seprakauppaa harjoitettiin epäyhtenäisellä alueella Sipoon saaristosta Koivistoon ulottuneella kaistalla. Seprakaupoissa osapuolet vaihtoivat keskenään ylijäämäänsä, jolloin molemmat pääsivät voitolle. Sepra-termi tunnetaan Suomessa Suomenlahden rannikolta aina Savon korkeudelle asti."

    Wikipedia.

Sepra

Sepra sana on vanha balttilaisperäinen lainasana, joka esiintyy monissa itämerensuomalaisissa kielissä ja se tunnetaan eri muodoissaan Suomenlahden rannoilla sekä etelässä että pohjoisessa. Viron sõber tarkoittaa ystävää. Liettuan sebras on seura, ammattikunta. Lätin kielen serbs on hyvä tuttu, ystävä, sukulainen. Vepsän kielessä sebr merkitsee yhteistä työtä. Samaa juurta on suomen sana seura, jolla tarkoitettiin eräänlaista työyhtymää. Ennen vanhaan työt tehtiin yhdessä. Yhdessä tehtiin heinää, kalastettiin merellä, rakennettiin myllyjä, teitä ja siltoja...

Suomalaisten kalastajien alukset olivat kaljaasi ja kuunari.

Wikipedia ei mainitse Inkeriläisiä, jotka kävivät myös seprakauppaa.

Mutta seprakauppaa harjoittivat myös Länsi-Inkerin asukkaat. He olivat pääasiassa Soikkolanniemen, Laukaanlahden ja Kurkolanniemen asukkaita. Suomalaisina kauppakumppaneina olivat lähimpien ulkosaarten kuten Seiskarin asukkaat. Inkeriläiset kutsuivat Seiskaria nimellä Seitsekaarto. Seiskarin korkeimmalta mäeltä näki kirkkaalla säällä Inkerin rannikolle asti, ja toisin päin tietysti myös.

Seiskarilta oli matkaa Inkerinmaan rannikolle Soikkolanniemen kärkeen alle 20 kilometriä. Asukkailla oli monia, tiiviitä ja pitkäaikaisia kontakteja keskenään. Aina ei ollut kyse kaupanteosta, vaan vastavuoroisesta avusta, esimerkiksi majoituksessa. Soikkolalaiset kävivät talvikalassa Seiskarin ympäristössä. He tulivat hevosella ja reellä mukanaan "putka" eli pieni jäälle pystytettävä maja. Kovilla pakkasilla ja myrskyillä putka ei tarjonnut tarpeeksi suojaa. Silloin majoituttiin suomalaisiin taloihin. Kalastajat asettuivat tupien lattialle nukkumaan, joskus samassa tuvassa makasi kymmeniä ihmisiä. Heitä saattoi tulla yölläkin. Teetä keitettiin viluisille majamiehille... Seprat merkitsivät puolin ja toisin vilkasta toimintaa ja juhlimistakin, tervetullutta vaihtelua arkeen. Kun jokin oli oikein kirjavaa ja värikästä, sanoivat seiskarilaiset: "Majamiesten meininkii" tai "majamiesten viisii".

Verkonparantajat

Inkeriläisiltä hankittiin kalastusvälineitä, sillä heidät tiedettiin hyviksi verkonkutojiksi. Joku nuottakunnasta kävi tilaamassa nuotan Inkeristä, ja kun se oli valmis, kauppias toi sen saareen. Maksu hoidettiin saadusta saaliista... Palkattiin nuottarenkejä tai lapsenlikkoja, jos oma väki oli nuotalla. Nuoria inkeriläistyttöjä tuli myös verkonparantajiksi Soikkolasta ja Kurkolanniemeltä. Seiskarilaiset kävivät mielellään Inkerin puolella majamiesten "praasniekoissa". Vähämetsäisen Seiskarin miehet kävivät Inkerissä myös tekemässä talvipuita, joita he vetivät talvella saareen hevosreellä. Verkkoja ja nuottia piti korjailla kaiken aikaa. Inkeriläisiä pidettiin hyvinä verkonkutojina. Suomenlahden ulkosaarelaiset tilasivat Länsi-Inkeristä verkkoja, jotka valmistaja toimitti tilaajalle kotiin saakka. Käsistään näppäriä inkeriläistyttöjä pestattiin "verkonparantajiksi".

Sepramarkkinat

Seprakauppaa tehtiin tietyissä paikoissa vähintään kahdesti vuodessa. Kullakin suomalaisella oli oma sepra-perheensä, jonka kanssa kauppaa käytiin jopa sukupolvesta toiseen. Oli ns. ikuisia seproja, jolloin osapuolten vaihtosuhteet olivat ikimuistoisia, tai vuosiseproja, joiden kanssa sovittiin vaihtosuhteista vain yhdeksi satokaudeksi kerrallaan

Seprakaupan rituaaleihin kuului tavaroiden tarkastelu, kaupan hieronta ja sen päättäminen. Kun kaupasta oli päätetty, tarjosi virolainen sepra suomalaiselle maitopullon, josta tämä heti otti ryypyn. Sitten lyötiin kättä päälle.

Seprakaupan tunnelmia on viime vuosina yritetty herätellä henkiin uusissa muodoissa...

Helsingin syksyiset silakkamarkkinat ovat sepramarkkinoiden suoranainen jatke...
Vai ovatko?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Matti Säisä,
kiitos kun piipahdit lukemaan ja suosittelitkin! Mukavaa, kuun pimennyksen jälkeistä, alkanutta päivää!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Tuolla blogin kuvassa:[Suomalaiset toivat”tohukalaa”eli paahdettuja pikkukaloja, jollaisia nämä lapset maistelevat.]

Mikä on tohukala? Varmaan nykykielessä friteerattuja muikkuja?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiinnostava kirjoitus ja hienoja vanhoja kuvia olet löytänyt.
Ovatko ne tohukalat tuohenpalasten päälle uunissa paahdetteja salakoita tai muita pikkukaloja?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Saattaa olla niinkin, mutten ole kuullut, että tuohenpalasen päällä paahdettaisiin unissa peniä kaloja?
Pojilla kädessä on ainakin pieni kala ja edessä joku korin muotoinen "astia" jossa kalat.Lienekö kalojen välissä nuo valkoiset raiteet tuohenpalasia?
Kalat kyllä maistuvat pojilta! Kivoja kavereita muuten!:)
Kiitos kommentistasi!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minusta nuo astiat näyttävät pikemminkin tuohenpalasilta kuin koreilta.
Mutta tuohen valkoinen osa on ulkopuolella kuten mämmirasiassakin,luulisin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Saattaa olla, että tuohen palasista on tehty niin kuin pieni kontti, jossa ne kalat oli kuljetettu!?

Margareta, kiinnititkö huomiota kuvassa, jossa inkeriläiset naiset verkonparantajat,jotkut ovat huivit päässä ja toiset taas paljain päin.Ennen vanhaan jos naisen hiukset olivat avoin löysällä tai vaikkapa punottu lettiin, niin se oli naimaton. Naimisissa olevan naisen hiukset piti olla piilossa huivin tai hatun alla, jos hän meni ulos...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Se oli Suomessakin ja monessa maassa tapana.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #10

En tiedä kuuluiko tämä tapaa myös inkeriläisyyteen, mutta venäläisessä kulttuurissa se taisi olla perinteisesti kauan maaseudulla. Yllätyin kun huomasin sen tuossa kuvassa. En muista, että joku olisi inkeriläisten keskuudessa jossain vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, että naimisissa oleva nainen kävelee ulkona ilman päähinettä. Jos oli, niin se oli tosi kauan sitten.
Ajat ovat muuttuneet, niin tavat myös!

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tietääkseni Laatokan puolella ei ollut tällaista käytäntöä. Laatokan rannoilla oli samat tuotteet.
Metsäpirttiläiset kalastajat kävivät Laatokan itärannalla kalastamassa. He yöpyivät samoissa taloissa Mantsissa ja Lunkulassa. He olivat tervetulleita vieraita. Kun he saapuivat, emäntä käski tyttäret lämmittämään saunan. Kun sauna oli valmis, tytär pantiin heittämään löylyä vieraille.

Silloin tällöin mukaan lähti morsian!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Leo Mirala kirjoitti: [Silloin tällöin mukaan lähti morsian!],

- ehkä matkan tarkoitus "silloin tällöin" olikin saada morsian.
Hieno kosinta muuten! :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Joo, sulho esittelee itsensä kokonaan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #8

Miten olisi tällainen kosinta? Sekin oli ennen vanhaan! Mutta hienoa!

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Seija Nylund.Kiitos suosittelusta!

Kiitos muillekin keskusteluun osallistuneille ja tässä yhteydessä toivotan tunnetun kalamiehen Eemelin valssin tahtiin kaikille oikein hyvää illanjatkoa!

https://www.youtube.com/watch?v=ntT4ZhTtsYk

Tämän blogin suosituimmat