Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Tyyne Martikainen: Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon

  • <p align="center">Tyyne Martikaisen kirja Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon. Kuvassa Levashovan joukkohautausmaan suomalaisten uhrien muistomerkit.</p>

    Tyyne Martikaisen kirja Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon. Kuvassa Levashovan joukkohautausmaan suomalaisten uhrien muistomerkit.

  • <p align="center">Starssi Matti ja Mari Kähäri</p>

    Starssi Matti ja Mari Kähäri

  • <p align="center">Viljo Kähäri ja Eino Susikallio Suomen sotilaina jatkosodan aikana</p>

    Viljo Kähäri ja Eino Susikallio Suomen sotilaina jatkosodan aikana

  • <p align="center">Lempaalan kirkkokartano, joka sodan ja vainojen aikana hävitetty</p>

    Lempaalan kirkkokartano, joka sodan ja vainojen aikana hävitetty

  • <p align="center">Inkerinsuomalaiset Pahta-Aralissa. Kuva otettu hautausmaalla vuonna 1937 tai 1938. Heinää kasvaville kummuille on pystytetty ristit</p>

    Inkerinsuomalaiset Pahta-Aralissa. Kuva otettu hautausmaalla vuonna 1937 tai 1938. Heinää kasvaville kummuille on pystytetty ristit

  • <p align="center">Liteinin Vanhustentalon johtajatar Nina Nizova, Eero Pellinen ja Tyyne Martikainen</p>

    Liteinin Vanhustentalon johtajatar Nina Nizova, Eero Pellinen ja Tyyne Martikainen

  • <p align="center">Inkerinmaan Toksovassa 8.2.2007. Vasemmalta Eira Mollberg, Alfred Nurminen ja Tyyne Martikainen</p>

    Inkerinmaan Toksovassa 8.2.2007. Vasemmalta Eira Mollberg, Alfred Nurminen ja Tyyne Martikainen

  • <p align="center">Akateemikon ateljeessa Krasnojarskissa. Kaverukset Toivo Rännäli ja Vihtori Ronkonen vuonna 2006</p>

    Akateemikon ateljeessa Krasnojarskissa. Kaverukset Toivo Rännäli ja Vihtori Ronkonen vuonna 2006

  • <p align="center">Dimitri Dvoretskij, tulkki Bertta Chepurnaja, Tyyne Martikainen ja Eira Mollberg kesällä 2007</p>

    Dimitri Dvoretskij, tulkki Bertta Chepurnaja, Tyyne Martikainen ja Eira Mollberg kesällä 2007

  • <p align="center">Marina Kulbatskaja, Tyyne Martikainen, Bertta Chepurnaja, Jalmari Airaksinen, Vera Kuhta ja Viljo Martikainen</p>

    Marina Kulbatskaja, Tyyne Martikainen, Bertta Chepurnaja, Jalmari Airaksinen, Vera Kuhta ja Viljo Martikainen

  • <p align="center">Krasnojarskissa sijaitseva Leningradin piirityksessä olleiden lasten muistomerkki 2006</p>

    Krasnojarskissa sijaitseva Leningradin piirityksessä olleiden lasten muistomerkki 2006

  • <p align="center">Sisarusten Mirjami ja Elma Jääskeläisen isovanhemmat 1913</p>

    Sisarusten Mirjami ja Elma Jääskeläisen isovanhemmat 1913

  • <p align="center">Häät Siperiassa vuonna 1958</p>

    Häät Siperiassa vuonna 1958

  • <p align="center">Kuvat on vainojen joissain vaiheessa jouduttu repimään. Revityt kuvat on kuitenkin säilytetty ja liimattu myöhemmin yhteen</p>

    Kuvat on vainojen joissain vaiheessa jouduttu repimään. Revityt kuvat on kuitenkin säilytetty ja liimattu myöhemmin yhteen

  • <p align="center">Kesällä 2007 akateemikko Toivo Rännäli Krasnojarskin kodissaan</p>

    Kesällä 2007 akateemikko Toivo Rännäli Krasnojarskin kodissaan

  • <p align="center">Inkerinsuomalaisten perinnettä ovat kesäjuhlat. Hyvinkäällä 6.7.2006</p>

    Inkerinsuomalaisten perinnettä ovat kesäjuhlat. Hyvinkäällä 6.7.2006

  • <p align="center">Keski-Aasian paikallisia asukkaita ja inkerinsuomalaisia karkotettuja yhteiskuvassa vuonna 1937 tai 1938</p>

    Keski-Aasian paikallisia asukkaita ja inkerinsuomalaisia karkotettuja yhteiskuvassa vuonna 1937 tai 1938

E­räs­sä in­ke­ri­läis­ten il­las­sa sain lah­jak­si Tyy­ne Mar­ti­kai­sen kir­joit­ta­man kir­jan "In­ke­rin­suo­ma­lais­ten oi­keus muis­toon. – Et­tä ke­tään heis­tä ei u­noh­det­tai­si". Jul­kais­tu 2014.

Kir­jai­li­ja Tyy­ne Mar­ti­kai­nen ei o­le In­ke­rin suo­ma­lai­nen, mut­ta hä­nel­lä on o­ma­koh­tai­si­a ko­ke­muk­si­a so­das­ta. Hä­nen ko­ti­ky­län­sä Kuos­ku tu­hot­tiin so­tien ai­ka­na kol­me ker­taa: tal­vi­so­dan a­lus­sa, par­ti­saa­ni­so­dan ai­ka­na ja La­pin so­dan ai­ka­na. O­li­ko­han niin, et­tä hä­nen muis­ton­sa e­lä­mäs­tä so­dan ja­lois­sa an­toi a­ja­tuk­sen kir­joit­taa in­ke­rin­suo­ma­lai­sis­ta. Eh­kä niin, mut­ta kir­jai­li­ja sa­noo­, et­tä

    "... Vai­no­jen koh­teek­si it­se jou­tu­nei­den An­na Ah­ma­to­van, A­lek­sa­der Sol­zhe­nit­syn ja A­lek­san­der T­var­dovs­kin ru­not ja kir­jal­li­set nä­ke­myk­set o­vat vai­kut­ta­nee­t a­jat­te­luu­ni. In­ke­rin­suo­ma­lai­sen Ant­ti Jääs­ke­läi­sen pak­ko­työ­van­keu­des­sa kir­joit­ta­mat ru­not o­soit­ta­vat, et­tä us­ko kor­keim­paa­n an­taa voi­maa sel­viy­ty­ä vai­keis­sa­kin o­lo­suh­teis­sa".

Kir­jaan­sa Tyy­ne Mar­ti­kai­nen on haas­ta­tel­lut kym­me­ni­ä in­ke­rin­suo­ma­lai­si­a Si­pe­ri­as­ta, Kar­ja­las­ta, Vi­ros­ta, Suo­mes­ta ja Ruot­sis­ta ja ker­too kir­jas­sa hei­dän ko­ke­muk­sen­sa ja muis­ton­sa. Kir­jas­sa haas­tat­te­lu­jen li­säk­si on tä­tä­kin suu­rem­pi o­sa o­mis­tet­tu it­se in­ke­rin­suo­ma­lais­ten kir­joit­ta­mil­le e­ri­pi­tui­sil­le ker­to­muk­sil­le ja va­lo­ku­vil­le.

Jo­kai­ses­sa ta­ri­nas­sa hei­jas­tu­vat ne sa­mat his­to­ri­al­li­set vai­heet, kuin mo­ni meis­tä van­hem­man su­ku­pol­ven in­ke­ri­läi­ses­tä o­li ko­ke­nut: so­ta, mie­hi­tys, näl­kä, kar­ko­tus, ko­ti­seu­dun me­net­tä­mi­nen, vai­ke­at o­lo­suh­teet, jois­sa pi­ti sel­viy­ty­ä... Vai­no­jen uh­rit ja hei­dän jäl­ke­läi­sen­sä ker­to­vat mi­tä to­del­la ta­pah­tui.

Mie­len­kiin­tois­ta on, et­tä Mar­ti­kai­nen on pys­ty­nyt seu­raa­maan joi­den­kin su­ku­jen vai­hei­ta toi­sen maa­il­man so­dan jäl­keen ... ja sa­mal­la te­kee­ In­ke­rin­maan pit­kän his­to­ri­an lä­pi­leik­kauk­sen ai­na Nov­go­ro­din a­joil­ta ny­ky­päi­vää­n as­ti.

Kir­jan ta­voi­te on tuo­da e­sil­le S­ta­li­nin an­ka­ri­a va­no­ja, joit­ten seu­rauk­se­na in­ke­rin­suo­ma­lai­set jou­tui­vat jät­tä­mään ko­ti­seu­tun­sa... Yh­te­näi­ses­tä kan­sa­no­sas­ta on rip­peet jäl­jel­lä ha­jo­tet­tu­na e­ri puo­lil­le Ve­nä­jää tai ul­ko­mail­le. Pa­luu­ en­ti­sil­le ko­ti­pai­koil­le on ol­lut ni­mel­lis­tä. Sii­nä hän on­nis­tuu.

Myös kir­jai­li­ja ot­taa kan­taa­ in­ke­ri­läis­ten vai­e­tun his­to­ri­aan Suo­mes­sa:

    In­ke­rin­suo­ma­lais­ten koh­ta­lois­ta ja kär­si­myk­sis­tä vai­et­tiin Suo­mes­sa pit­kään toi­sen maa­il­man so­dan jäl­keen. Val­von­ta­ko­mis­si­on mää­räyk­ses­tä mm. Suo­men kir­jas­tois­ta pois­tet­tiin lä­hes 2'000 kir­ja­ni­mi­ket­tä. Kiel­let­ty­jen lis­tal­le jou­tui­vat Kar­ja­laa­, In­ke­ri­ä ja Vi­ro­a kä­sit­te­le­vät kir­jat. Nii­den kat­sot­tiin si­säl­tä­neen Neu­vos­to­liit­to­a louk­kaa­vaa ai­neis­to­a tai muu­toin vir­heel­lis­tä tie­to­a. Pe­rest­roi­kan ai­ka­na vuon­na 1987 Pet­ros­kois­sa il­mes­ty­nyt Pu­na­lip­pu, ny­kyi­nen Ca­re­li­a, jul­kai­si In­ke­ril­le o­mis­tet­tu tee­ma­nu­me­ron. Vas­ta sen jäl­kee­n on ai­hees­ta voi­tu pu­hu­a a­voi­mes­ti.

Tyy­ne Mar­ti­kai­sen kir­ja on jul­kais­tu vuon­na 2014. In­ke­ri­läis­ten pa­luu­muut­to Suo­meen al­koi huh­ti­kuus­sa 1990, jo­ten on ku­lu­nut jo nel­jän­nes vuo­si­sa­ta, mut­ta tä­tä in­ke­rin­suo­ma­lais­ten pa­luu­muut­top­ro­ses­si­a ei yk­si­kään tut­ki­ja Suo­mes­sa o­le ot­ta­nut tä­hän as­ti kun­nol­la tut­kit­ta­vak­si. Mik­si?

Myös kir­jai­li­ja Tyy­ne Mar­ti­kai­sen­kin o­si­os­sa "10.5. Suo­men ryh­mä" haas­tat­te­lee in­ke­rin­suo­ma­lai­si­a pa­luu­muut­ta­ji­a, mut­ta e­del­leen tuo hei­dän ker­to­muk­set vain Neu­vos­to­lii­ton a­joil­ta, mut­ta mil­lai­si­a tun­tei­ta he tuo­vat e­sil­le uu­des­ta ko­ti­maas­taan Suo­mes­ta, sii­tä ker­ro­taan niu­kas­ti ja haas­tat­te­li­joi­ta­kin on ver­rat­tu­na mui­hin ryh­mii­n ai­ka vä­hän, niin myös ai­ka vä­hän mie­li­pi­tei­tä pa­luu­muu­tos­ta. He­rää ky­sy­mys lie­nee­kö täs­sä­kin syy­nä ko­vin vai­et­tu tä­män päi­vän Suo­mes­sa ko­ko in­ke­ri­läis­ten pa­luu­muut­top­ro­ses­si? Kir­jaan sen si­jan on tuo­tu y­leis­tä ma­te­ri­aa­li­a ter­ro­ris­mis­ta, so­si­aa­lis­ten ka­tast­ro­fien ai­ka­kau­des­ta.

Mie­les­tä­ni kir­jan pää­tee­ma on "In­ke­rin­suo­ma­lai­set vai­no­jen koh­tei­na", mut­ta kir­jai­li­ja an­taa pal­jon ti­laa muit­ten tut­ki­joit­ten kir­jo­jen re­fe­roin­nil­le, e­sim. Pek­ka Ne­va­lai­sen ja Han­nes Sih­von, He­le­na Miet­ti­sen, Ar­vo "­Poi­ka" Tuo­mi­sen, Un­to Par­vi­lah­ten, So­fi Ok­sa­sen. Myös Ve­nä­jän 1960-lu­vun lo­pul­ta 1970-lu­vun al­ku­vuo­siin toi­si­na­jat­te­li­jat fyy­sik­ko And­rei Sa­ha­rov ja kir­jai­li­ja A­lek­san­der Sol­ze­nit­syn o­vat saa­net ti­laa. Kai­kel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la jo­kai­sel­le täs­sä mai­ni­tul­le hen­ki­löl­le, mut­ta mie­les­tä­ni se kuor­mit­taa ras­kaas­ti kir­jaa ja tä­tä lu­kies­saan hel­pos­ti pois­tuu to­taa­li­ses­ti kir­jan juo­nes­ta.

Kir­jan ot­sik­ko on hie­man e­pä­sel­vä. "In­ke­rin­suo­ma­lais­ten oi­keus muis­toon". Vai­no­tuil­la on oi­keus muis­toon ja oi­keus o­dot­taa­, et­tä hei­tä kuun­nel­laan, sa­noo kir­jai­li­ja. – Ei muis­too­n oi­keut­ta tar­vi­ta. Jo­ko se on tai si­tä ei o­le. Muis­to­a ei voi ku­kaan kiel­tää toi­sel­ta. Se on luon­nol­li­nen p­ro­ses­si ih­mi­ses­sä ja si­tä pait­si li­säys ot­sik­koon: "Et­tä ke­tään heis­tä ei u­noh­det­tai­si" ei oi­kein niin kuin so­pi­si­kaan tä­hän ri­viin ja se on siir­ret­ty e­del­li­ses­tä kir­jai­li­jan te­os­ta vuo­del­ta 2012 "Et­tä ke­tään heis­tä ei u­noh­det­tai­si – In­ke­rin­suo­ma­lais­ten Mar­ty­ro­lo­gi­a".

Kir­jan jul­kai­si­jan e­si­pu­hees­sa sa­no­taan: "Näin kir­ja an­taa kat­ta­van ku­van in­ke­rin­suo­ma­lais­ten di­as­po­ras­ta,­ha­jo­a­mi­ses­ta-mut­ta myös uu­den yh­tei­syy­den ja tu­le­vai­suu­den löy­tä­mi­ses­tä."

Va­li­tet­ta­vas­ti en löy­tä­nyt kir­jas­ta vas­taus­ta sii­hen, mis­sä ja mi­ten in­ke­rin­suo­ma­lai­set löy­tä­vät "uu­den yh­tei­syy­den ja tu­le­vai­suu­den"? En­ti­ses­tä In­ke­ris­tä on jäl­jel­lä vain rip­peet. Suu­rin o­sa in­ke­ri­läi­sis­tä on nyt pa­luu­muut­ta­ji­na Suo­mes­sa ja to­taa­li­ses­ti su­lau­tu­mas­sa Suo­mes­sa a­su­viin ve­nä­jän­kie­li­siin ja kan­ta­vä­es­töön.

Kir­jai­li­ja Tyy­ne Mar­ti­kai­nen on teh­nyt an­si­ok­kaan työn kir­joit­ta­es­saan In­ke­rin kan­san kär­si­myk­sis­tä. Jos vä­hän­kin kiin­nos­taa in­ke­ri­läi­set ja kan­san his­to­ri­a, niin suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti tä­män kir­jan lu­ke­mis­ta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun Haminan rauhan jälkeen 1800-luvun alussa ns. Wanha Suomi palautettiin Suomen Suuriruhtinaanmaan yhteyteen, niin Inkeri jätettiin sen ulkopuolelle. Itse asiassa voidaan sanoa, että koko käsite "Inkeri" tarkoittaa juuri niitä entisiä Ruotsin alueita, joita jostain syystä ei otettu mukaan Wanhan Suomen palautukseen. Inkerihän oli kuulunut kokonaan Ruotsiin aina vuodesta 1617 vuoteen 1721 asti.

Jos Inkerin alue silloin 1800-luvun alussa olisi katsottu kuuluvaksi tuohon Wanhaan Suomeen, niin se olisi liiitetty Suomen Suuriruhtinaanmaahan ja silloin Suomi itsenäistyessään olisi loogisesti ajatellen saanut sen Tarton rauhassa itselleen.

Edellä mainitussa on kuitenkin se ongelma, että panslavistisen laajentumisideologian mukaisesti Venäjän tsaari Pietari oli jo ehtinyt perustaa oman nimikkokaupunkinsa saarekkeeksi keskelle suomalaisasutusta. Sitä ei voinut jäättää eristyksiin Suomen Suuriruhtinaanmaan "syliin".

Tässä siis koko tausta Inkerinmaan ongelmallisuuteen ja inkeriläisten kovaan kohtaloon. Kova oli jo aiemmin toki ollut myös ortodoksisten inkeroiskarjalaisten kohtalo, kun he Stolbovan rauhan jälkeen joutuivat pakenemaan julmaa ruotsalaishallintoa ja uskonvainoja kauas kotikonnuiltaan aina Novgorodin ja Tverin alueille asti.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Inkerinmaa jäi Pietarin "mottiin" ja nyt sitten sitä muistellaan. Karjalaiset evakot eivät jääneet mottiin vaan joutuivat poistumaan kotikonnuiltaan. Kummalla oli kovempi kohtalo? Inkeriläisillä sillä he joutuivat ottamaan monta kertaa takkiinsa, kun karjalaiset selvisivät parilla evakkoreissulla. Paitsi ne jotka joutuivat Suomessa herjan ja pilkan kohteeksi.

Ihminen joko alistuu valtaan tai sitten ei. Maailma on täynnä sortajia ja sorrettuja, miten inkeriläiset poikkeavat muista sorretuista, vaikkapa tataareista? Entä nepalilaiset tai nykyiset pohjoiskorealaiset, joiden oma nero ja "rakastettu" isähahmo tekee ihmiskokeita omilla kansalaisllaan?

Suomalaisetkin olivat Ruotsin ja Venäjän vallan alla ja siitä on jäänyt traumoja sukupolvien ylitsekin. Jos roikumme aina valittamassa kohtaloamme olemme kärsimystemme vankeja, ne kun eivät valittaen tai muisteloita pitäen parane.

En silti kiellä ketään muistelemasta tai valittamasta. Valittaminen on kehityksen kiihdytin alkajaisiksi, mutta jatkuessaan vuosikausia se lamaannuttaa koko muun ajattelun. Keskitytään nyt myös tulevaisuuteen ja nykyisyyteen, eikä aina manguta Karjalaa tai Inkerinmaata takaisin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ari Alsio: [Inkerinmaa jäi Pietarin "mottiin" ja nyt sitten sitä muistellaan],
- kirjan nimi "Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon". Muistellaan ei vain "mottiin" jäämistä, mutta myös niin kuin karjalaisetkin jouduimme "poistumaan kotikonnuiltaan" jonne jotkut ei koskaan päässeet takaisiin.

A.A.[..miten inkeriläiset poikkeavat muista sorretuista, vaikkapa tataareista?Entä nepalilaiset tai nykyiset pohjoiskorealaiset, joiden oma nero ja "rakastettu" isähahmo tekee ihmiskokeita omilla kansalaisllaan?],
-poikkeavat vain siten, että minä olen inkeriläinen ja kiinnostunut Inkerin-aiheisesta kirjallisuudesta. En voi"halata koko maailmaa"!

A.A.[Keskitytään nyt myös tulevaisuuteen ja nykyisyyteen, eikä aina manguta Karjalaa tai Inkerinmaata takaisin],
-en oikein käsitä missä tässä kirja-arvostelussa mangutan Inkerinmaata takaisin?
Sitä paitsi haluan sanoa, että nuoruus elää ajatelleen tulevaisuutta ja vanhuus elää muistelemalla menneisyyttä.

Ari! Olet ehkä oikeassa. Viis niistä inkeriläisistä! Otan neuvoistasi vaarin ja keskityn tästä alkaen "nepalilaisten ja pohjoiskorealaisten" ongelmien ratkaisuun!
Kiitos kommentista!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Pyysinkö keskittymään valituksiin? En ainakaan nepalilaisten vaikeuksista juurikaan tiedä, joten miksi valittaa mistään, jos ei ole akuuttia tarvetta?

Kuka muuten on kieltänyt inkeriläisiltä muiston tai muistelun? Haikailevathan useat suomalaiset evakot Karjalaa takaisin, vaikka vain muistelu mielessä, ja sekin on tavallaan elämistä muistoissa. En ymmärrä sitäkään vaikka olen evakkojen jälkikasvua.

Jos ihminen ärkyttyy jostain asiasta kovin pahasti, niin auttaako se märehteminen ja itsesäälissä kieriskeleminen häntä yhtään?

Jokainen tuntee ilmeisesti itsensä jotenkin loukatuksi, koska kirjoja kirjoitellaan asioista, joita "muistellaan"!

Ruotsiin laitetut "sotalapset" riutuvat muisteloissaan omissa piireissä, insestin uhrit, alkoholistit ym. ryhmät haluavat muistella. Kuka kieltää???

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #6

Ari Alsio: [Jokainen tuntee ilmeisesti itsensä jotenkin loukatuksi, koska kirjoja kirjoitellaan asioista, joita "muistellaan"!],

- jos palataan blogin otsikkoon, niin olisi hyvää muistaa meidänkin, että puhutaan Tyyne Martikaisen kirjasta "Inkeriläisten oikeus muistoon"!

Kuka tässä märehtii ja itsesäälissä kieriskelee?...Anteeksi, mutta olet siirtynyt kirja-arvostelusta sivuraiteille.
Oikein mukavaa päivänjatkoa!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ari Alsio : [Jos roikumme aina valittamassa kohtaloamme olemme kärsimystemme vankeja, ne kun eivät valittaen tai muisteloita pitäen parane.],

- en löytänyt kirja-arviossa mitään "roikkumista" ja "valittamista", mutta kun puhutaan "muisteloista", niin ei niitä todellakaan voi parantaa, mutta ei voi niitä pyyhkiä poiskaan muistista.

Eikös muistomerkkejä ja muistopatsaita laiteta sitä varten, että tullaan paikan päälle ja muistellaan. Samalla kuin katsotaan vaikka valokuvia ja muistellaan...

Jotkut hautausmaat kunnostetaan muistopuistoiksi. Esimerkiksi kirjailija Martikainen tuo kirjassaan esille Pietarin lähistöllä sijaitsevan Levashovan joukkohautausmaan. Sinne on Stalinin vainojen aikana haudattu kansanvihollisiksi tuomittuja.On arvioitu, että Levashovan uumenissa olisi viimeisen sijansa vainojen uhreina saanut noin 13'000 suomalaista, erityisesti inkerinsuomalaista.
Hautausmaa on kunnostettu Neuvostoliiton sortumisen jälkeen kauniiksi muistopuistoksi, jossa ihmiset voivat käydä muistelemassa vainottuja
läheisiään.

Levasovskaja puisto:
http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/file...

Inkeriläisten muistomerkki Levasovskaja puistossa:
http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/default/file...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ari Alsio kirjoitti:[Entä nepalilaiset tai nykyiset pohjoiskorealaiset, joiden oma nero ja "rakastettu" isähahmo tekee ihmiskokeita omilla kansalaisllaan?],

- jäi vaivaamaan oma ajattelematon vastaus sinulle 9.7.2015 22:39, että "Viis niistä inkeriläisistä! Otan neuvoistasi vaarin ja keskityn tästä alkaen "nepalilaisten ja pohjoiskorealaisten" ongelmien ratkaisuun!" Anteeksi vaan!

Tyyne Martikainen kirjoittaa kirjan esipuheessa: "Työni taustalla on vakaumukseni: Olivatpa vainojen syyttömät uhrit alun perin mitä kansallisuutta tahansa, mitä vähemmistöryhmää tahansa, olivatpa he punaisia tai valkoisia, asuivatpa he missä päin maailmaa tahansa, he ovat ihmisiä,jotka ovat joutuneet väkivallan uhreiksi...Kaikkien heidän muistonsa kunnioittaminen ja muistaminen on sovitustyötä historian kanssa." Juuri niin!

Sanoit sinäkin hyvin, että "ihminen joko alistuu valtaan tai sitten ei. Maailma on täynnä sortajia ja sorrettuja..".
Niin, inkeriläiset ovat yksi sorretuista!,koska eivätkä jaksaneet vastustaa väkivaltaa. Valitettavasti voi jopa sanoa, että Inkerin kansa on nyt etnisesti kuollut.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jukka Kuikka:[Inkerihän oli kuulunut kokonaan Ruotsiin aina vuodesta 1617 vuoteen 1721 asti.],
-niin kauan kuului, kuin Suuri Pohjan sota(1700-1721)jatkui, silti Pietari Suuri oli niin varma voitosta, että jo vuonna 1703 perusti Pietarin kaupungin.Se ei kuitenkaan ole ssaarin nimikö kaupunki, vaan sai apostoli Pyhä Pietarin nimen. Sekin tuntu hieman ristiriitaiselta, koska ensimmäinen rakennus oli Pietari Paavalin linnoitus ja sen perustamis päivä on 27.5.1703.
Kaupunki on rakennettu keskellä Inkerin maata. Pietari Suuri päätti astua vahvasti Itämeren rannikkoon ja avata ikkuna Eurooppaan. Se häneltä onnistui.Jalkoihin jäivät niin inkeriläiset kuin ortodoksit vatjalaiset ja inkeroiset...
Samasta syystä kuin tsaari Pietari aikoinaan, Venäjän tsaari Aleksanteri I ei halunnut antaa 1800-luvulla Inkerin maata Suomen suuriruhtinaskuntaan...
Kiitos kommentista!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Suu­rin o­sa in­ke­ri­läi­sis­tä on nyt pa­luu­muut­ta­ji­na Suo­mes­sa ja to­taa­li­ses­ti su­lau­tu­mas­sa Suo­mes­sa a­su­viin ve­nä­jän­kie­li­siin ja kan­ta­vä­es­töön."

Mistä tuo sulautuminen venäjänkielisiin mielestäsi johtuu? Siitäkö, että tänne tuli isän serkun kummin kaimatkin, vai jostain muusta syystä, ja mistä?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Seija,
tutkijoitten mukaan (Lassi Saressalo.2000.Inkeri s.46):"Mauno Koiviston aloitteesta vuonna 1990 luotu järjestelmä, jonka mukaan Neuvostoliitossa asuville suomalaisille annettiin paluumuuttaja status - siis oikeus palata historialliseen kotimaahansa.Tällaisen paluumuuttaja statuksen sai henkilö, joka neuvostoaikaisten asiakirjojen mukaan pystyi osoittamaan, että hänen neljästä isovanhemmastaan ainakin yksi oli suomalainen."

Tästä voit itse päätellä kuinka monta serkkua, kummia tai kaimaa oli tullut Suomeen.Ei kuitenkaan voi ketään paluumuuttajista osoittaa sormella,koska ihmisille oli annettu mahdollisuus ja he käyttivät sitä hyväkseen. Kiitos kommentista.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Tällaisen paluumuuttaja statuksen sai henkilö, joka neuvostoaikaisten asiakirjojen mukaan pystyi osoittamaan, että hänen neljästä isovanhemmastaan ainakin yksi oli suomalainen."

Niinpä, löysät oli vaatimukset.

Venäjänkielisiin sulautumiseen et kuitenkaan vastannut, sitä odotellen.

Ja kyllähän tänne moni ns. siivellä elämään tuli:

Toisaalta ihmetyttää, miksi paluumuuttopäätöksen tehneet jonottajat eivät käytä odotusaikaansa suomen kielen opettelemiseen. Moni tyytyy paluumuuttovalmennuksen minimitasoon ja saapuu Suomeen käytännössä katsottuna ummikkona. Kuluu monta turhautunutta vuotta, ennen kuin kielitaito on työelämän edellyttämällä tasolla. Suomessa kyllä tulee nykyisin toimeen pelkällä venäjän kielellä, mutta työmarkkinoille ei ole asiaa. Sitä eivät muuttajat syystä tai toisesta halua ymmärtää.

http://www.inkeri.com/kesak11.html

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #9

Seija Nylund:[Venäjänkielisiin sulautumiseen et kuitenkaan vastannut, sitä odotellen.],

- Siteeraat kirjailija Helena Miettisen kirjoitusta Inkerin kulttuuriseura ry sivulta " Piste paluumuutolle" ja varmaan luit sen kokonaan. Hänkin kirjoittaa, että ilmeisesti 90 prosenttia paluumuuttajista ei osaa riittävästi suomea ja...tulkkina saapuneelle porukalle oli 90-vuotias mummo...

Sulautuvat venäjänkielisiin, koska se on suuremman osan paluumuuttajista yhteinen kieli,joka yhdistää. Löysät vaatimukset taas antoi itse Suomi, joten ketä voi syyttää, että "ns.siivellä elämään tuli"?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #10

"Löysät vaatimukset taas antoi itse Suomi, joten ketä voi syyttää, että "ns.siivellä elämään tuli"?"

Kaiketi Mauno Koivistoa, joka arvatenkin veteli langoista. Ja niitä taustaltaan enemmän venäläisiä kuin inkeriläisiä, jotka käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Ja kuten siteerasit "ilmeisesti 90 prosenttia paluumuuttajista ei osaa riittävästi suomea".

Ts. enimmäkseen rupusakkia inkeriläisistä tänne taisi tulla.

Oli muuten kauan sitten naapurina inkeriläinen, ja kun sukulaisensa pääsivät käymään Suomeen kylään niin olivat ihmetelleet räsymattojakin kertoen että heillä käytetään vaatteet niin loppuun, ettei jää edes matonkuteiksi. Jotta kyllä minäkin oloistaan rajan takana jotain tiedän.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #11

Seija Nylund:[Ts. enimmäkseen rupusakkia inkeriläisistä tänne taisi tulla.],

- todella "rupusakkia" ne ovat, ne inkeriläiset!!!

Tällainen mielipide on monella suomalaisella,vaikkakin suurempi osa inkeriläisistä oli korkeasti koulutettua porukkaa! Oli opettajia,insinöörejä,taidemaalareita, auto-lentokone-ja helikopterin asentajia...jne., mutta Suomessa muuttuivatkin "rupusakiksi", jota halveksitaan ja pidetään toisen luokan kansalaisena. Senkin takia monet inkeriläiset "ovat mieluummin venäläisiä" kuin tunnustavat itsensä inkeriläisiksi. Valitettavasti tällainen paradoksi on syntynyt!

Tutkija Toivo Flink seminaarissa ”Paluumuuton 20 vuotta: Näkökulmia venäjänkielisten kotoutumiseen", joka pidettiin Helsingissä Valotalon Eurooppa-salissa 3.4.2012.sano, että esimerkiksi paluumuuttajiin Ruotsista tai Yhdysvalloista suhtaudutaan Suomessa toisella tavalla kuin Neuvostoliitosta/Venäjältä paluumuuttajiin.Näitä viimeksi mainittuja, pidetään toisen luokan kansalaisina.

Mutta kun itsekin kuulun tähän "rupusakkiin", niin sanon ystävällisesti, että olemme muuttaneet tänne Mauno Koiviston kutsusta jäädäkseen tänne ja, jos joku ei tykkää, niin se on sitten sen ihmisen oma ongelma! Niin myös täällä foorumillakin!

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102440-ovat...

Kiitos kommentista.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #12

"- todella "rupusakkia" ne ovat, ne inkeriläiset!!!"

Älä vääristele, sillä kirjoittamastani olisi luullut ymmärtävän että tänne tuli ns. inkeriläisiä, joilla oli vain yksi inkeriläistaustainen isovanhempi, eikä kielestä ja kulttuuriperinnöstä tietoakaan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #13

Arvoisa kommentoija Seija Nylund,
luulisin teidänkin ymmärtävän, että jossain tapauksessa niin se olikin, että [ns. inkeriläisiä, joilla oli vain yksi inkeriläistaustainen isovanhempi, eikä kielestä ja kulttuuriperinnöstä tietoakaan.]

Sillä tavalla revittiin inkeriläisyys Neuvostoliitosta juuriltaan pois, että neljäs sukupolvikin sai tulla, ettei geneettisesti inkeriläinen kansa säilyisi niillä kulmilla. Kenen intressit olivat tässä päällimmäisenä?

Katsotaanpa nyt kuitenkin Inkerin vanhaa kyläelämää vuodelta 1938, jos kelpaa?
https://www.youtube.com/watch?v=kz0XMnd21xM

Ja sitten mitä viisaammat ja ymmärtäväisemmät sanovat inkeriläisten paluumuutosta Suomeen:
https://www.youtube.com/watch?v=uAMPf9ZxKL4

Mukavaa päivänjatkoa!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #15

Näin kai se inkeriläisten paluumuutto suunnilleen meni:

Inkeriläisistä presidentti Koivisto kuvitteli, että Suomeen muuttaisi suomenkielisiä vanhuksia. Paluumuutto-oikeuden saivat kuitenkin kaikki etniset suomalaiset, joita oli Neuvostoliitossa yli 63 000 henkilöä. Siksi suomenkieliset mummot osoittautuivatkin työikäisiksi venäjänkielisiksi. Vuonna 1990 venäjää äidinkielenään puhuvia oli ennätyksellisen vähän, vain 0,08 prosenttia koko väestöstä. Kymmenessä vuodessa heidän määränsä kasvoi 13-kertaisesti. Samalla vauhdilla kasvoi myös Suomessa asuvien Viron ja Venäjän kansalaisten määrä.

Ja kuten aiemmin todettu niin ne venäjänkieliset eivät valtaosin vaivautuneet tänne jonottaessaan opettelemaan suomea. Jotta vastoin Manun kuvitelmia tänne tulikin suomenkielisten inkeriläisten vanhusten sijaan kieleltään ja mieleltään venäläisiä. Ja se niistä Koiviston kuvitelmista, ja inkeriläisten paluumuuton alkuperäisestä tarkoituksesta.

http://yle.fi/uutiset/inkerilaisten_paluumuutto_mu...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #16

Linkin takana löytyikin paljon materiaalia inkeriläisistä, jota en ole ennen huomannut. Erityisesti henkilökohtaisesti mielenkiintoinen:
"Pietarin alkuperäiskansan kulttuuri vaarassa kuolla vanhan sukupolven mukana"
http://yle.fi/uutiset/pietarin_alkuperaiskansan_ku...

jossa kuvassa Inkerin lippu liehuu Kupanitsan kirkossa vuonna 1989 ja kirkon etualalla pastori Arvo Survo, joka tuolloin oli Pushkinin seurakunnan kirkkoherra. Silloin samassa tapahtumassa olin itsekin.Samassa kirkossa, jossa ei ollut vielä kattoa ja lumihiutaleet laskeutuivat alttarille minä ja moni muu aikuinen inkeriläinen saimme kasteen, jonka suoritti silloin nuori pastori Arvo Survo.
Toinen kuva Inkeriläisten kesäjuhlista vuonna 1990, jossa itse olen esiintymislavalla kuorolaisena. Se liittyy näet menneisyyteni ja sitä muistellaan!

Niin kuin kirjailija Tyyne Martikaisen otsikko kertoo "Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon". Hän jatkaa kirjassaan, että "Inkerinsuomalaisten kokemusten kirjaaminen on tärkeätä, koska vielä on saatavissa ensikäden tietoja!"
Tässä olenkin tarjoamassa vielä "ensikäden tietoja"...

Kiitos vielä kerran linkitä ja kiitos kun tulit keskustelemaan!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Niin no, olen enimmäkseen myötä, mutta myös vastaan, ja syykin siihen osittaiseen vastaan olemiseeni lienee selvinnyt. Ja oikein hyvä jos sattuma korjasi satoa ja löysit linkistäni mieleistäsi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #9

Seija Nylund kirjoitti : [Suomessa kyllä tulee nykyisin toimeen pelkällä venäjän kielellä, mutta työmarkkinoille ei ole asiaa. Sitä eivät muuttajat syystä tai toisesta halua ymmärtää.],

- pelkällä venäjänkielellä arkielämässäkin on vaikea pärjätä jos tulkkia ei ole vieressä..Työmarkkinoille ei ole asiaa tietenkään. Mutta jopa tutkijoitten mukaan venäläiset jäävät työttömäksi myös venäläisen nimen takia.

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50195-jaava...

Venäjänkielisten työllistyminen ja työsyrjintä 2010. Vähemmistövaltuutettu:"Siitä huolimatta, että venäjänkieliset ovat korkeakoulutettu vähemmistö, on työttömyys heidän keskuudessa(31,3% 30..2009)keskimääräistä ulkomaalaisten (17,6%),työttömyyttä korkeampi".

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Syämmestäni tervetuloa jokhainen inkeriläinen, jokon tänne tullu, tulleekohan vielä, jos tullee, tervetuloa. Rakastan inkeriläisyyttä ja tietenki Karjalan kunnaita, vaikken oo ikinä käynykhään, ehkä ohi mennykko joskus Petroskoista tulthiin sieltä alempaa.

Inkerinmaan oma kulttuuri vaan alko kait hävitä, kun Koivisto teki sen päätöksensä, mutta etheenpäin on elävien mieli ja net, jokka tuli, niiloli varmasti syynsä tulla.

Mulle on täysin epäselvää, miksi minun mummo esimerkiksi, jonka koin venäläiset kolme kertaa hävitti ja sen ainoan ommaisen, enonsa tappo sen sillon olkose 9-vuotiaan mummoni silmien eessä, niin että miksikähänse pääty tuone Enontekiön peräkylhään asti.

Semmosta se elämä on, mie niin ymmärrän niitä, joka yrittää lähteä paremphaan päin. En kait miekhään tässä höpisis, jossei se mummo ois sieltä lähteny. Nämä on yksilöitten kohalta isoja asioita.

Mummosta ei ollu muistelheen, se vain itki niitä asioita. Äiti, synt. 1935 Viipurissa, oli niin pieni ollukko tulivat soan jaloista, että muisteli jotaki Terijoen rantoja vain. Muoolaasta se kans puhu.

Hyvä son helppoa tässä turvallisuusharhoissani filosofoijja ja moittia ja arvostella ihmisten valintoja ja tervetulheeksi toivotella tänne kait aika karhuun maahan, liekkö kenen etuko tänne tulhaan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

HilkkaAnneli Laronia : [Syämmestäni tervetuloa jokhainen inkeriläinen, jokon tänne tullu, tulleekohan vielä, jos tullee, tervetuloa],

-Paluumuuttojono oli suljettu 1.7.2011, eikä jonoon voitu enää tämän jälkeen ilmoittautua.Inkerinsuomalaisten paluumuuttojärjestelmä lakkautetaan siirtymäajan jälkeen, joka päättyy 1.7.2016.
https://www.intermin.fi/fi/maahanmuutto/paluumuutt...

HilkkaAnneli Laronia:[Semmosta se elämä on, mie niin ymmärrän niitä, joka yrittää lähteä paremphaan päin.],
-tietenkin lähtivät inkeriläisetkin parempaa elämän laatua etsimään yleensäkin ja erityisesti toivossa lapsille ja lastenlapsille turvallisempaa tulevaisuutta rakentamaan. Kiitos siitä, että pääsivät tänne!ja erityisesti nuoremmat sukupolvet ovat tyytyväisiä.
Mutta niillä, joilla on vielä muistissa se synnyinmaa ja koti, muistot ovat tärkeitä!
Kaunis kiitos sinulle Hilkkapien, että tuot aina positiivista ajattelua asiaan!
Syänmerkki!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jos pysymme hetken vielä Tyyne Martikaisen kirjassa.
Muistelemisesta kirjailija sanoo näin:

"Mielestäni on tärkeätä,että akateemisen historiankirjoituksen lisäksi erilaisten muistojen, valokuvien, muistelmakirjoitusten sekä uhrien nimen historia säilyvät kulttuuriperintönä uusille sukupolville."

Joten olisi arvostuksen paikka myös jokaiselle Inkerin suomalaiselle,joka tallentaa tietoja, tapahtumia valokuvineen, kirjoituksineen, videoineen kasvaville uusille sukupolville! Asuivatpa he sitten missäpäin maailmaa tahansa!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Niin paitsi, että mihin net pitäs tallentaa. Ehkä nuorempi polvi ei ole kiinostunu ja heittää vihot ja kuvat roskiin tai jos laittaa kotisivut, palvelin rojahtaa ja kaikki katoaa?

Mie haikeana aina katon vaikka äitin vanhaa virsikirjaa, jossa on semmonen karjalaisten kirjailu -päällishomma, joka on kulunu ja ihan hiuki ja aattelen, että minun jälkheen kettään ei kiinosta sekhään kirja.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

HilkkaAnneli Laronia: [Niin paitsi, että mihin net pitäs tallentaa],

-hyvä kysymys!
Esimerkiksi, ei tästä ole pitkä aika kun valokuvat laitettiin albumeihin, mutta kuinka kauan ne säilyy ja seuraa jälkeläisiämme?, mutta nyt on tiedon aikakausi ja valokuvat ja vaikkapa vanhan virsikirjan skannattuna voi laittaa pikaca-verkkoalbumiin. Jos ne ovat julkisia, niin ainakin jossain säilyvät jos vaikka joku "palvelin rojahtaa".

Olen ainakin skannannut kaikki mahdolliset valokuvat, mutta vielä vain osan olen laittanut picasa-albumeihin, että paperiversion lisäksi, ne olisivat kaikelta varalta tallennettu sinne. Täällä hetkellä ne eivät ketään paljon kiinnosta, mutta ehkä jossain vaiheessa...joku jälkeläisistä katselisipa vaikka...

Näilläkin veteraaneilla on halu muistella :

https://www.youtube.com/watch?v=Fiwpufw6Eik

Muistoja pohjolasta | Laulava kaukopartio | 2012

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia Vastaus kommenttiin #23

Niin kyllä sois arvokasta, siinä on semmosta viissautta, ettei äkkiä hoksaakkaan. Niinko pieni lappunen voi kertoa paljon. Ja sulonen juutuupi, kiitos!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kirjassaan Tyyne Martikainen osiossa "Suuri terrori Leningradin alueella 1937-1938" tuo esille ranskalaisen tutkijan Frangois-Xavier Nerardin tutkimuksen tulokset, joka antaa kuvan yleisesti määräyksistä ja tapahtumista jotka kohdistuivat rajan lähistöllä asuvien kansalaisten yleisesti ja jonka tavoitteena oli hävittää neuvostoyhteiskunnan viholliset. Mutta siinä ei mainita erikseen inkerinsuomalaisia.

Se operaatio oli nimeltään "Jezhovshshina" ja olen muitten tutkijoitten perusteella tehnyt blogin jossa kerron enemmän Inkerin kansan kohtalosta niiltä ajoilta:

"Ježovštšina Neuvostoliitossa – Ежовщина в СССР",

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135538-jezo...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

"Mie tulen takasii viel, Inkerini armain!":
laulaa inkerinsuomalainen Arvo Survo,luterilaisen Inkerin kirkon pappi, runoilija, kirjailija, muusikko ja kansanperinteen kerääjä.

https://www.youtube.com/watch?v=sNiDYrXlqOc

Kiitän kaikkia tämän blogin keskusteluun osallistuneita ja Arvo Survon esittämän laulun mukaan toivotan oikein hyvää kesän jatkoa!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset