Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Inkerin kirkko ja naissaarnaajat

  • Katri Kukkonen
    Katri Kukkonen
  • Maria Kajava
    Maria Kajava

In­ke­rin lu­te­ri­lai­sen kir­kon juu­ret o­vat pe­räi­sin 1600-lu­vun a­joil­ta, jol­loin al­koi siir­to­lais­ten muut­to Suo­mes­ta Ruot­sin val­loit­ta­mil­le a­lu­eil­le: Laa­to­kan Kar­ja­laan, In­ke­riin ja Bal­ti­aan. Maa­han­muut­ta­jat e­rot­tui­vat pait­si kie­len­sä myös us­kon­ton­sa puo­les­ta.

In­ke­rin kirk­ko

In­ke­rin­maa ja kirk­ko o­vat ko­ke­neet nel­jän­sa­dan vuo­den his­to­ri­an­sa ai­ka­na u­sei­ta val­ti­ol­li­si­a ja so­si­aa­li­si­a muu­tok­si­a.

En­sim­mäi­nen mai­nin­ta lu­te­ri­lai­sen kir­kon ja seu­ra­kun­nas­ta, Lem­paa­lan seu­ra­kun­nas­ta, on päi­vät­ty vuo­del­le 1611. Vuon­na 1655 In­ke­rin­maal­la toi­mi jo 58 e­van­ke­lis­ta seu­ra­kun­taa, joi­den o­mis­tuk­ses­sa o­li 36 kirk­ko­a ja jois­sa toi­mi 42 pap­pi­a! Se o­li Ruot­sin val­lan ai­ka, jo­ten voim­me sa­no­a, et­tä In­ke­rin kirk­ko on saa­nut al­kun­sa Ruot­sin kir­kos­ta. Kir­joi­tin täs­tä Va­paa­vuo­ros­sa 16.11.2013

Mut­ta Ve­nä­jä ha­lu­si ta­kai­sin Ruot­sil­le me­net­tä­män­sä a­lu­eet ja a­loit­ti so­dan (1656–1658), jon­ka hä­vi­si. Se o­li koh­ta­lo­kas lu­te­ri­lai­sil­le seu­ra­kun­nil­le. Kir­kot ja pap­pi­lat pol­tet­tiin, pa­pit van­git­tiin ja vie­tiin Ve­nä­jäl­le, niin myös pal­jon lu­te­ri­lais­ta vä­es­töä.

Suu­ri poh­jan so­ta (1700–1721) pyyh­käi­si y­li In­ke­rin­maan. Pie­ta­ri suu­ri sai ta­kai­sin a­lu­een­sa ja an­toi lu­van pe­rus­taa sin­ne suo­ma­lais-ruot­sa­lai­sen lu­te­ri­lai­sen seu­ra­kun­nan, jo­ka ja­et­tiin sit­ten vuon­na 1745 suo­ma­lai­sek­si ja ruot­sa­lai­sek­si seu­ra­kun­nak­si. Kun Suo­mi lii­tet­tiin suu­ri­ruh­ti­nas­kun­ta­na Ve­nä­jään vuon­na 1809 In­ke­rin kir­kon yh­teys Suo­men kirk­koon vah­vis­tui. Hy­vää­n al­kuun pääs­syt kir­kol­li­sen e­lä­män ke­hit­ty­mi­nen jat­kui In­ke­rin kir­kos­sa ko­ko 1800-lu­vun a­jan.

Lo­ka­kuun val­lan­ku­mouk­sen jäl­keen tam­mi­kuus­sa 1918 kaik­ki kir­kot me­net­ti­vät jul­ki­soi­keu­del­li­sen a­se­man­sa ja kou­lu­lai­tos e­ro­tet­tiin kir­kois­ta. Pap­pi­lat o­tet­tiin val­ti­on hal­tuun. Pap­pien o­li muu­tet­ta­va niis­tä pois. Käy­tän­nös­sä tä­mä mer­kit­si pap­pien pa­ke­ne­mis­ta Suo­meen.

Vä­hi­tel­len seu­ra­kun­tien e­lä­mä hii­pui. Kir­kot sul­jet­tiin ja o­tet­tiin muu­hun käyt­töön. Vuo­des­ta 1938 vuo­tee­n 1942 in­ke­ri­läi­sil­lä ei ol­lut pap­pe­ja ei­kä seu­ra­kun­ti­a. Yk­si­tyis­tä hen­gel­lis­tä e­lä­mää ja maal­lik­ko­voi­min toi­mi­tet­tu­ja kir­kol­li­si­a toi­mi­tuk­si­a il­me­ni hei­dän kes­kuu­des­saan. Jot­kut pa­pit pääs­ty­ään van­ki­las­ta toi­mi­vat myös sa­laa pap­pis­teh­tä­vis­sä.

Nyt nou­si in­ke­ri­läis­ten kes­kuu­des­ta e­sil­le nais­hen­ki­löi­tä, jot­ka kor­va­si­vat van­gi­tut ja te­loi­te­tut mies­pa­pit. Kak­si tun­ne­tuin­ta o­vat Kat­ri Kuk­ko­nen ja Ma­ri Ka­ja­va.

Kat­ri Kuk­ko­nen (1900-2000)

Toi­mi saar­naa­ja­na ja suo­rit­ti kir­kol­li­si­a teh­tä­vi­ä Kel­tos­sa 1937–38, kun mies­puo­li­set kir­kon joh­to­hen­ki­löt o­li van­git­tu. Kat­ri o­li yk­si vii­mei­sim­mis­tä Kel­ton kir­kon vas­tuun­kan­ta­jis­ta. Kuk­ko­nen jat­koi saar­naa­jan työ­tä myös kar­ko­tet­tu­na Si­pe­ri­as­sa ja vai­kut­ti ak­tii­vi­ses­ti myö­hem­min Pet­ros­koin seu­ra­kun­nan pe­rus­ta­mi­seen.

Kun kirk­ko­a a­let­tiin vuon­na 1990 uu­del­leen ra­ken­taa, Kat­ri o­li siu­naa­mas­sa sen pe­rus­ki­ve­ä. Kat­ri Kuk­ko­nen kuo­li pa­luu­muut­ta­ja­na Suo­mes­sa 100 vuo­den i­äs­sä vuon­na 2000.

Ans­si Jout­sen­lah­ti on kir­joit­ta­nut vuon­na 2010 b­lo­gin 100-vuo­ti­as Kat­ri Kuk­ko­nen.

Ma­ri Ka­ja­va (1908 - 1998)

Vie­lä tun­ne­tum­pi nais­saar­naa­ja o­li Ma­ri Ka­ja­va (1908 - 1998). Ma­rin per­he kar­ko­tet­tiin ku­lak­ki­na Si­pe­ri­aan 1930-lu­vun a­lus­sa. Kar­ko­tu­sai­koi­na Ma­ris­ta tu­li saar­naa­ja. Kun pa­pit o­li van­git­tu ja kir­kot sul­jet­tu, Ma­ri ryh­tyi toi­mit­ta­maan myös kir­kol­li­si­a toi­mi­tuk­si­a, mm. siu­na­si vai­na­ji­a ja kas­toi lap­si­a. Hän­kin niin kuin hä­nen serk­kun­sa Kat­ri Kuk­ko­nen vai­kut­ti ak­tii­vi­ses­ti toi­sen maa­il­man so­dan jäl­keen Pet­ros­koin seu­ra­kun­nan pe­rus­ta­mi­seen, jo­ka a­loit­ti vi­ral­li­ses­ti toi­min­tan­sa tam­mi­kuus­sa 1970. Ma­ri Ka­ja­va jat­koi saar­naa­ja­na e­lä­män­sä vii­mei­siin vuo­siin saak­ka, jot­ka hän viet­ti pa­luu­muut­ta­ja­na Suo­mes­sa.

Ma­ri Ka­ja­van e­lä­mäs­tä on kir­joit­ta­nut Pu­heen­vuo­ros­sa b­lo­gin Ar­mas Kum­pu­lai­nen.

In­ke­ris­sä nais­saar­naa­jil­la o­li tar­vet­ta aut­taa ih­mi­si­ä o­li ja jo­pa pak­ko läh­te­ä liik­keel­le vaik­ka­pa raa­ma­tun vas­tai­ses­ti kor­vaa­maan hä­tä­ti­lan­tees­sa mies­pap­pe­ja. Kan­sa o­li kii­tol­li­nen sii­tä!

Nais­pa­pit

Mi­ten ny­kyi­set nais­pa­pit, kun ei o­le mi­kään hä­tä­ti­lan­ne läh­te­ä kor­vaa­maan mies­pap­pe­ja? Lie­nee­kö se e­lä­män kut­su­mus tai jo­ku muu syy läh­te­ä pa­pik­si ja toi­mi­a jo­pa Raa­ma­tun­kin vas­tai­ses­ti? Kai­kel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la kui­ten­kin jo­kai­sel­le nais­pa­pil­le ja piis­pal­le­kin hei­dän rat­kai­sus­taan, mut­ta pe­rin­tei­ses­ti Raa­mat­tu­a nou­dat­ta­en sii­hen roo­lii­n on so­pi­va vain mies­hen­ki­lö?

"­Raa­mat­tu sel­väs­ti o­soit­taa ja sa­noo­, et­tä mi­tä on pap­peus ja piis­puus. Ne kuu­lu­vat mie­hel­le.", sa­noo­ In­ke­rin kir­kon piis­pa Aar­re Kuu­kaup­pi Hel­sin­gin sa­no­mis­sa 10.3.2013: Piis­pa piir­tää van­hoil­lis­ta lin­jaa In­ke­ris­sä.

I­soi­sän ru­kous­het­ket

O­mi­a­kin ko­ke­muk­si­a on a­si­as­ta. I­soi­sä­ni pi­ti e­vak­ko­mat­koil­la hen­gel­lis­tä huol­ta ei vain o­mas­ta 11-hen­ki­ses­tä per­hees­tä, vaan mo­net muut­kin in­ke­ri­läi­set ru­koi­li­vat ja vei­sa­si­vat kans­sam­me i­soi­sä­ni joh­ta­maa ru­kous­het­ke­ä.

E­ri­tyi­ses­ti muis­tan sen, kun o­li e­vak­koon läh­tö ran­nas­ta p­roo­muil­la ve­sis­tön y­li koh­ti pi­meyt­tä, koh­ti toi­sel­la ran­nal­la o­dot­ta­vaa "­suur­ta maa­ta". Kaik­ki­a pe­lot­ti ko­vas­ti, kos­ka kak­si p­roo­mu­a o­li pom­mi­tet­tu sil­mien e­des­sä. Muis­tan hy­vin kuin­ka i­soi­sä Si­mo Heis­to­nen käs­ki lait­taa mei­dän päät mah­dol­li­sim­man lä­hel­le toi­si­aa­n, et­tä jos kuo­le­ma tu­lee, niin kaik­ki yh­des­sä men­nään.

E­li ih­mi­nen hä­däs­sä tar­vit­see hen­kis­tä, sa­noi­sin­ko hen­gel­lis­tä, voi­maa ja sil­loin on sa­man te­ke­vää­ on­ko se ru­koi­li­ja mies- vai nais­puo­li­nen. Niin kuin to­dis­ta­vat niil­tä a­joil­ta Ma­ri Ka­ja­van ja Kat­ri Kuk­ko­sen kir­kol­li­set toi­met.

Lap­sen kas­ta­mi­nen Neu­vos­to­lii­tos­sa

Muis­tan myös jo so­dan päät­ty­es­sä jos­sain 1950-lu­vul­la kun va­el­sim­me Pih­ko­van a­lu­eel­la Ve­nä­jäl­lä, niin las­ten kas­ta­mi­set pi­ti teh­dä sa­laa sul­jet­tu­jen o­vien si­säl­lä, jos­sain yk­si­tyis­ta­los­sa.

O­lin it­se ker­ran kut­sut­tu kum­mik­si tä­ti­ni tyt­tö­lap­sel­le. Sen tun­nel­man muis­tan tä­nä­kin päi­vä­nä. Pe­lot­ti taas ko­vas­ti, et­tä jos jo­ku kut­su­ma­ton vie­ras tu­lee si­sään ja pal­jas­taa ta­pah­tu­man. En muis­ta hen­ki­löä ku­ka kas­toi, mut­ta sa­lais­ta se o­li ja "­van­noim­me" sii­nä, et­tä em­me pu­hu ke­nel­le­kään...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Mielenkiintoisia muisteloita, kiitokset niistä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Menneisyys kulkee perässämme ja tuo muisteloita mukaan.

Kiitos kun tulit lukemaan ja kommentoimaan!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Voiko ihanaa kerrontaa taas ja nuot kuvakki. Tämä pakana rakastaa nuita kirkkojuttujaki sieltä Inkerinmaalta, siinä on jotaki taikaa. Ja tuokiko sie sait kummilapsen. Kiitos ja mukavaa iltaa ihana Viola!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei,Hilkka!

Kiva kun piipahtelet sivullani. Kiva tavata näissä sfääreissä!

Niin,tuokii aika on ollut elämässäni.Nyt se kummilapseni asuu Tallinnassa ja hänellä on jo ei ihan pieni lapsenlapsi!

Näin se elämä menee ja maapallo vain pyörittää meitä avaruudessa.

Oikein mukavaa illanjatkoa sinullekin Hilkkapien!:)

Käyttäjän IiroKoppinen kuva
Iiro Koppinen

Naispappeus ja homokysymys aiheuttavat kieltämättä turbulenssia täällä Suomenkin kirkossa. Jos kaikissa yhteiskunnissa ja maailmankolkissa homoja on ja on ollut n. 7 % niin sehän merkitsee luonnonjärjestystä. Miksi siis kiusata heitä? Suomen kirkon piispat oikein perustivat "työryhmän" aikoinaan, mutta mielestäni se oli turhaa-asiahan on aivan selvä. Itse aion pysyä kirkon jäsenenä, vaikka nämä työryhmät ja vanhantestamentin tulkinnat ym ihmetyttävät välillä. Parasta kirkossamme on mielestäni kirkon ulkomaanapu. Inkerin kirkolle toivon kaikkea hyvää ja olin aikoinaan tosi innostunut, kun parikymmentä vuotta sitten buumi oli lähdössä siellä liikkeelle.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jos seurata Raamattua, niin pappeus ja piispuus kuuluvat miehelle, niin kuin kirjoittaa Piispa Aarre Kuukauppi. Jos uskonto kehottaa mennä Raamatun mukaan, niin naispappeudessa sitten poikkeamme Raamatun sanomisesta.

Mielestäni kukaan ei ole purkamassa luonnonjärjestystä siinä mielessä, että vastustaisi homojen olemista keskuudessamme. Ihminen siinä kuin muutkin. Kysymys on avioliitosta, jota raamatussa myös ei hyväksytä. Eli tässäkin poikkeamme raamatun sanomisesta.

Miten sitten voimme seurata raamatun sanomista, vai tuliko nyt sellainen aika, että kansakunta käy korjaamaan raamatun"lakeja"?ja valikoidaan vain ne paikat josta tykkäämme ja jotka meille on sopivat? En ole Raamatun asiantuntija. Ajattelin vaan.

Kiitos kommentista.Seuraavassa vastauksessa kerron mielipiteeni Suomen kirkon ulkomaan avusta.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Iiro Koppinen kirjoitti:[Parasta kirkossamme on mielestäni kirkon ulkomaanapu],

- on se tosi hyvä asia!,mutta kun se buumi alkoi,nyt voimme jo sanoa 25 vuotta sitten, asuin vielä Neuvostoliitossa. Ajattelimmekin, että Inkerin kirkot nostetaan raunioista, mutta toisin kävi. Apu siirtyi pian syvälle Venäjälle, jonne nyt on perustettu muistaakseni noin 80 Inkeri kirkon seurakuntaa, mutta suuremmalla osalla Inkerin kirkoista Inkerin maalla on vain muistomerkit.Onhan sekin jotain!

Inkerin kirkon 400-vuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2011 Moloskovitsan kirkon raunioilla, sitten siirryimme uudistettuun komeaan Kupanitsan kirkkoon.
Kirjoitin blogin 3.9.11:"Inkerin kirkko on juhlinut historianasa":

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81821-inker...

Mielestäni niillä varoilla olisi varmaankin pystytty nostamaan Lempaalan ja Moloskovitsan tai jonkun muun kirkon, ennen kuin ryhdyttiin rakentamaan uusia kirkkoja ja seurakuntia ympäri Venäjää josta viimeisetkin inkeriläiset ovat todennäköisesti siirtyneet paluumuuttajina Suomeen!
Kai sillekin on joku tarkoitus!

"Jos olisi tyydytty vanhan Inkerin alueeseen, kirkko olisi ollut helpompi pitää yllä." kirjoitti blogissaan Armas Kumpulainen 24.8.11:

http://armaskumpulainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8...

Tämän blogin suosituimmat