Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Inkeriläiset. Mistä he tulivat ja minne ovat menossa?

Pidän otsikon aiheesta esitelmän Imatran pääkirjastossa huomenna torstaina 6.3.2014 klo 17:30.

Vapaa pääsy.
Tervetuloa!

MISSÄ ON INKERI?

Luoteis-Venäjällä sijaitseva historiallinen alue, joka sijoittuu maantieteellisesti Suomenlahden ja Laatoka-järven väliin. Rajana oli Narva-joki - Suomenlahti (200 km) - Rajajoki (Vanha raja) - Laatokan eteläkärki. Se on aikoinaan käsittänyt n. 55'000 neliökilometrin suuruisen alueen, joka nykyisin kuuluu Pietarin kaupunkiin ja sitä ympäröivään Leningradin alueeseen.

NIMEN HISTORIA

Yksi niistä liittyy Inkereen jokeen tai Inkerijoki, joka on Nevan eteläinen sivujoki Leningradin alueella Venäjällä, joka virtaa keskellä Inkerin maata. Joittenkin lähteitten mukaan joki sai nimensä inkeroisista, jotka asuivat täällä alueella. Toisen version mukaan alue sai nimensä ruotsalaisen prinsessan Ingergerd nimestä kun Jaroslav Viisas vuonna 1019 otti hänet vaimoksensa ja lahjoitti hänelle ison alueen Laatokan järven ympärillä. Kolmas versiö liittyy Ryrikin pojan ruhtinas Igorin (Ingoria...Inger) nimestä, joka hallitsi myös tätä alueetta (v.861 tai 865)

Eli nimi "Inkerinmaa" oli kauan ennen sitä, kun sinne muodostui etninen ryhmä "inkeriläiset" (1600 luvulla).

RUOTSIN VALLAN AIKA

Inkerin maan alueen suotuisan strategisen sijainnin vuoksi monet valtiot, erityisesti Venäjä ja Ruotsi ovat pyrkineet saamaan alueen itselleen. Lähes joka vuosisadalla vuoroin ruotsalaiset, vuoroin venäläiset sotajoukot tekivät hävitysretkiä Inkerin maalle tuhoten siellä asuvaa kansaa.

1600-luvun alussa Ruotsi valloitti alueen ja Inkerin maa siirtyi Ruotsin hallintaan. Vuoden 1618 veroluettelon mukaan Inkerin maalla oli autioitunut kokonaisia kihlakuntia ja ruotsalaiset asuttivat sodan tyhjentämät alueet uudelleen.

Osa Inkerin maasta jaettiin ruotsalaisen ylimystön kesken läänityksinä. Nämä feodaali-maanomistajat asuttivat tänne aikaisempien maatilojensa työntekijöitä. Tämän ohella alueen väestöä kasvattivat myös ruotsalaiset sotaveteraanit.

INKERIN ALKUPERÄISKANSA

Alueen väestö oli alkuperältään suomalais-ugrilaista kansaa. Vatjalaiset (mainittu aikakirjoissa jo v. 1060) ja Inkeroiset (v. 1228), suomeksi myös inkerikot, yhdessä muodostivat Inkerin maan suomalais-ugrilaisen alkuperäisväestön.

Kun Ruotsin viranomaiset 1600-luvun alussa houkuttelivat asukkaita valloittamalleen raja-alueelle turvaamaan valtakunnan etuja, tapahtui tälle viljavista maistaan tunnetulle alueelle myös spontaania muuttoliikettä Ruotsin itäisistä provinsseista, erityisesti Savosta (savakko) ja Karjalan kannakselta (äyrämöiset).

Siis, inkeriläiset eivät ole Inkerin alkuperäisasukkaita vaan 1600–1700 -luvulla Venäjälle muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä. Useat heistä onnistuivat sälyttämään suomen kielen, suomalaisen identiteetin ja luterilaisen uskonnon vieraassa maassa.Vuonna 1695 väestöstä oli 74 prosenttia suomalaisia. Inkerin suomalaisia oli enimmillään noin 150'000.

KIRKKOJEN RAKENTAMINEN

Inkerin luterilaisen kirkon juuret ovat peräisin 1600-luvun ajoilta, jolloin syntyi siirtolaisten muutto Suomesta Ruotsin valloittamille alueille Inkeriin. Ensimmäinen luterilainen kirkko ja seurakunta Lempaalassa Pohjois-Inkerissä oli perustettu vuonna 1611. Voimme sanoa, että Inkerin kirkko on saanut alkunsa Ruotsin kirkosta. Vuonna 1655 Inkerin maalla ( Ruotsin valla aikaa) toimi jo 58 evankelista seurakuntaa, joiden omistuksessa oli 36 kirkkoa ja joissa toimi 42 pappia.

Pietari Suuren aikana 1767 oli rakennettu Pyhän Marian kirkko Pietarissa, josta tuli Inkerin suomalaisten pääkirkko Venäjällä.

Kaikki Inkerin kirkot kuuluivat ennen vuotta 1992 Viron evankelis-luterilaisen kirkon rovastikuntaan.

MUUTTOLIIKE SUOMESTA

Inkerin suomalainen väestö syntyi siirtolaismuuttona Suomesta Ruotsin valloittamille alueille. Suomalaiset siirtolaiset tulivat kahdelta alueelta: osa heistä kotoisiin Karjalan kannaksella asuneesta äyrämöisten etnisestä ryhmästä, ja osa kuului savakkoihin, jotka olivat kotoisin Savosta. Ajan myötä ryhmien väliset erot hävisivät ja alueelle muodostui yhtenäinen inkerinsuomalainen väestö (inkeriläiset), joka kasvoi ja uudistui Suomesta saapuneiden maahanmuuttajien ansiosta.

VENÄJÄN ALLA

Suuressa Pohjan sodassa (1700-1721) Venäjä valloitti Inkerin maan takaisin. Suomalaisten kylien keskelle nousi vuonna 1703 Pietari suuren perustama Venäjän uusi pääkaupunki Pietari, jonka ale jäi kymmeniä inkeriläisten kyliä ja rakentamassa kaupunkia olivat tietenkin myös inkeriläiset vaikeissa olosuhteissa (suoperäinen maa, metsät, joen tulvat, kulkutaudit...), joten voimme sanoa, että Pietari on rakennettu inkeriläisten luiden päälle. Inkerin maasta tuli osa Pietarin lääniä. Nykyään se on Leningradin aluetta.

INKERIN KANSAN VALISTUSKAUSI

Vuonna 1863 maaorjuuden lakkauttamisen aikoihin syntyi kirkon toimesta Kolppanan opettajaseminaari, mikä ratkaisevalla tavalla vaikutti koko suomalaisen Inkerin kouluelämään ja kansanvalistukseen yleensäkin. Seminaarin tarkoituksena oli lukkarien ja opettajien valmistaminen Inkerinmaan evankelis-luterilaisia kirkkokouluja varten. Useimmat seminaarin suorittaneet siirtyivät toimimaan koulunopettajina. Seminaari ei ainoastaan kouluttanut opettajia suomalaisia alakouluja varten, vaan sivistyneiden pedagogien ansiosta siitä tuli Inkerin maan kulttuurin kukoistuksen ja henkisen elämän keskus. Vuonna 1880 Inkerin maalla toimi jo 38 suomalaista koulua. Koulun yhteydessä toimi lausuntakerhoja, laulukuoroja ja orkestereita ja kouluilla järjestettiin laulujuhlia. Painettiin suomenkielisiä sanomalehtiä. Kansallisen itsetunnon syvenemiseen myötä syntyi eri kulttuurialojen luojia ja harrastajia.

INKERILÄISTEN KANSALLINEN TIETOISUUS

Inkeriläiset olivat luoneet kansallisen tietoisuuden, johon yhdistyi oma kristillinen uskonto, kulttuuri, sekä oma lippu, vaakuna ja kansallishymni ilman nationalistisia korostuksia. Inkerin lippu on inkerinsuomalaisten kansallislippu. Lippu on skandinaavinen ristilippu, muistuttaa inkeriläisten pohjoismaisesta syntyperästä. Sininen risti viittaa Inkerin suomalaisten historialliseen kotimaahan Suomeen ja on myös Nevajoen symboli. Punainen väri symboloi samaan tapaan vaakunassa olevia Pietarin muureja (alun perin Nevanlinnan muureja). Lipun keltainen pohja kuvastaa Inkerin maan viljavia peltoja. Lipun on suunnitellut kapteeni E. J. Haapakoski Inkerin rykmentille heimosotien aikana. Se vihittiin käyttöön 8.9.1919 Kirjasalossa aivan Suomen rajan tuntumassa Kannaksella.

INKERIN HYMNI

Inkerin kansallishymni Nouse Inkeri on peräisin Mooses Putron kynästä, samoin myös sanat sen ensimmäisen säkeistöön. Mooses Putro on Inkerin musiikkielämän suuri nimi. Syntyi Tuutarissa 1848. Hän valmistui Kolppanan seminaarista opettajaksi ja toimi opettajan työn ohella myös urkurina ja kuoronjohtajana Pyhän Marian kirkossa Pietarissa vuodesta 1872 kuolemaansa saakka. Mooses Putro katosi jäljettömiin Pietarissa vuonna 1919.

Lippu

Inkerin lippu on inkerinsuomalaisten kansallislippu. Sininen risti viittaa Inkerin suomalaisten historialliseen kotimaahan Suomeen ja on myös Nevajoen symboli. Punainen väri symboloi samaan tapaan vaakunassa olevia Pietarin muureja (alun perin Nevanlinnan muureja). Lipun keltainen pohja kuvastaa Inkerin maan viljavia peltoja. Lipun on suunnitellut kapteeni E. J. Haapakoski Inkerin rykmentille heimosotien aikana. Se vihittiin käyttöön 8.9.1919 Kirjasalossa aivan Suomen rajan tuntumassa Kannaksella.

Vaakuna.

Inkerin vaakuna on paljon vanhempi kuin lippu. Se on inkerinsuomalaisten kansallisvaakuna. Ensimmäistä kertaa Inkerin vaakuna on mainittu Ruotsin Petri Laurentiuksen kronikassa vuonna 1581. Historian kuluessa vaakunaa muuteltiin hieman alueen hallitsijan mukaa. Vuonna 1919 kapteeni Eero Ilmari Haapakoski palautti takaisin Inkerinmaan vaakunan historialliset keltaisen, punaisen ja sinisen värit. Nykyinen vaakunan versio on Suomessa tunnettu heraldikko Kari K. Laurlan tekemä vuonna 1989. Keltainen tausta kuvaa Inkerin viljavia peltoja, punainen väri linnan muureja ja sininen väri Inkerin maan jokia.

BOLSEVIKKIEN VALLANKUMOUS

Sivistysoloissa tapahtuneet uudistukset olivat pysähtyneet bolshevikkivallankumoukseen syksyllä 1917. Tuhansia inkeriläisiä pakeni Suomeen, koko keskeisin sivistyneistö. Lokakuun vallankumouksen jälkeisenä aikana inkerinsuomalaiset kulttuurilaitokset pystyivät toimimaan vielä jonkun aikaa ja kouluissa opetettiin suomen kielellä. Kuitenkin jo 1920-luvun lopussa alkoivat hyökkäykset kirkkoa vastaan sekä suomen kielen vainoaminen. Vuonna 1937 suomen kieli kiellettiin "nationalisti-vastavallankumouksellisten" kielenä, suomenkielisten lehtien, jotka alkoivat ilmestyä jo vuonna 1870, julkaiseminen lopetettiin ja kirjoja poltettiin.

PAKKOKOLLEKTIVISOINTI ja STALININ TERRORI

Pakkokollektivisoinnin ja Stalinin terrorin aikana vuosina 1929-1937 noin 45'000 inkeriläisiä karkotettiin kotiseudultaan eri puolille Neuvostoliittoa ja 13'000 teloitettiin. Lisäksi vuonna 1942 noin 30'000 evakuoitiin rajavyöhykkeeltä muualle Neuvostoliiton alueelle, esimerkiksi Uralille, Siperiaan ja Kazakstaniin.

SIIRTO SUOMEEN 1942

Toisen maailmansodan aikana Saksan valloitettua Inkerinmaan 63'000 inkerinsuomalaista siirrettiin Suomeen työvoimaksi.Suurin osa siirretyistä oli naisia 28'000 ja lapsia 22'000. Väestön siirtoa perusteltiin vielä veljeskansaideologialla. Siirto tapahtui keväällä 1942. Saksalaiset veivät inkeriläisiä Virossa sijaitsevan keskitysleiri Kloogan kautta.Se oli tyypillinen keskitysleiri, jossa vankeja kuoli joka päivä teloitukseen, kidutukseen ja nälkään. Inkeriläisten siirto Suomeen tapahtui laivoilla.Inkeriläiset maahanmuuttajat työllistyivät tuolloin kohtuullisesti ja osallistuivat Suomen kotirintaman ylläpitoon.

TAKAISIIN NEUVOSTOLIITOON 1944-1945

Välirauhasopimus 1944 määräsi palauttamaan sotavangit ja internoidut neuvostokansalaiset, mutta "vapaaehtoisesti" tulleet inkeriläiset olivat monimutkaisemmassa asemassa. Syksyllä 1944 venäläiset toteuttivat Suomessa mittavan kampanjan inkeriläisten palaamiseksi. Suomen viranomaiset antoivat yli 60 000 inkeriläisen olinpaikkatiedot Valvontakomissiolle ja neuvostoupseerit kiersivät ympäri maan houkuttelemassa heitä takaisin. Suomi palauttikin heitä 56'000. Tämä väestö vietiin syvälle sisämaahan ei kotiseudulle Inkeriin. Epäluotettavat teloitettiin.

PERESTROIKA

Gorbatsovin aikana olojen vapautuessa inkeriläisten kansalaisuushenki heräsi ja aloimme aktiivisesti elvyttää Inkerin kirkkoa ja inkeriläisyyttä. Olimme taas epäluotettavia ja meistä oli päästävä eroon. Meille tarjottiin Suomea, joka ystävällisesti avasi meille portit maahan. Oliko se hyvä vai paha? Sitä mietitään vieläkin.

PALUUMUUTTO SUOMEEN

Paluumuuttoavauksen teki presidentti Mauno Koivisto Ajankohtaiskakkosen haastattelussa 10.huhtikuuta 1990. Presidentin lausunnon jälkeen inkerinsuomalaiset rinnastettiin paluumuuttajiin, joilla on etniset ja kulttuuriset siteet emämaahan. Suomi ja Neuvostoliitto sopivat korkealla taholla näiden inkeriläisten siirtämisestä. Alkoi paluumuutto. Tämän seurauksena yli 44'000 inkeriläistä muutti Suomeen. Paluumuuttojono on suljettu 1. heinäkuuta 2011 eikä jonoon sen jälkeen otettu ilmoituksia.

SÄILYYKÖ INKERILÄISYYS?

Inkeriläisyys. Onko se katoavaa kansanperinnettä? Tähänkö päättyy inkerinsuomalaisten tarina? Päättyykö lopullisesti? En haluaisi uskoa. Kansakunnan historia kulkee eteenpäin myös inkeriläisten ja Inkerin. Tällä sukupolvella paluuta takaisin ei ole, mutta muistot säilyvät tulevissakin sukupolvissa. Elpyykö koskaan? Vai jääkö vain muistiin tuleville sukupolville?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kiitos mahtavasta lukupaketista. Pitää lukea pinissä paloissa on niin paljon sulateltavaa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kommentista!

Niin, meilläkin, Inkerin suomalaisilla, on myös "paljon sulatettavaa"...!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Meillä Petroskoissa oli vuokraemäntänä inkeriläinen nainen, joka asui jo silloin Hyvinkäällä. Oikein mukava ihminen ja kävin hänen luonaan pari kertaa Hyvinkäällä kyläilemässäkin.

Hän kertoi olleensa Siperiassa ja saksalaisten vankileirillä, hän sai silloin jotain korvauksiakin Saksasta.

Hän on ehkä yksi rakkaimpia tuttavuuksia eloni aikana. Iloisempaa ihmistä on vaikea löytää, vaikka kertomukset eivät olleet koskaan mitään helppoja kokemuksia.

Vaatimaton ihminen ja hyvä sydän, mitä sitä ihmiseltä voi muuta vaatia. Isossa yrityksessä oli työskennellyt pääkirjanpitäjänä ja kahdesti oli avioliitossa ollut. Viimeinen mies oli ollut hyvä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Inkeriläisten vanhemmista sukupolvista lähes jokainen voisi kertoa oman tarinansa ja pakkosiirrot ovat kulkenet Kazakstan, Кamchatka, Siperia ynnä muitten alueitten läpi...ja harva kuka oli takaisiin päässyt synnyinseudulle.

Nuoremmat sukupolvet ei enää tiedä mitään asioista. Minun sukupolvi on niitä viimeisiä mohikaaneja. Puhumattakaan äidistäni, joka 23.päivä tätä kuuta täyttää 101 vuotta jos Luoja suo. Kiitos kun tulit keskustelemaan.

Huomenna siis meillä ( Inkeri Klubi ry / Клуб Ингрии ) on Inkeriläisten ilta kirjastossa. Emme tiedä paljonko tulee porukkaa vai tuleeko ollenkaan meidän lisäksi. Mutta hieno juttu että saimme tilat järjestää sen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Inkeriläisten ilta onnistui erinomaisesti. Vasta kaksi kuukautta sitten perustettu näille kulmille Inkeri Klubi ry / Клуб Ингери sai mukavan vastaanoton Imatran kirjastossa. Meitä olikin kaikkiaan 30 henkeä ja näyttelymme jää kahdeksi viikoksi kertomaan ja muistuttamaan kävijöille Inkerin Suomalaisten olemassa olosta niin Suomessa kuin vielä Venäjälläkin.
Linkkien takana lisää tapahtumasta:

Olkaa hyvä, jos kiinnostaa! Пожалуйста, если интересует!

https://sites.google.com/a/radioviola.net/inkeri-k...

http://slid.es/k-veikko/inkerilaiset-3

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tietysti olisi toivottavaa, että inkeriläisyys säilyisi ja olisi toivottavaa, että se voisi säilyä edes jossain muodossa alkuperäisellä Inkerinmaalla.

On kuitenkin muistettava, että kuten tuossa ansiokkaassa blogikirjoituksessakin kerrotaan, inkeriläiset eivät myöskään ole alkuperäisiä asukkaita, vaan alueille siirrettyjä, jotka syrjäyttivät pois pakenevat inkeroiset. Jos siis mennään vielä kauemmaksi historiassa, niin joku voisi sanoa, että olisi toivottavaa, että inkeroiset palaisivat kansakuntana asuttamaan aluetta, j.n.e.

Mihin sen historian rajan vetää ja mikä on nostalgisen kaipuun aikajänne?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Voi ajatella niinkin, että sama kohtalo oli aikoinaan niin inkeroisilla kuin vatjalaisillakin. Mutta näillä tiedoilla joka meillä on Inkerin suomalaisista, me olemme joko savakkojen tai äyrämöisten jälkeläisiä. Ehkä satojenkin sukupolvien jälkeen geeneissämme on säilynyt suomalaisuutta, koska niin minä kuin moni muukin ainakin vanhemmasta sukupolvesta Inkerin aidoista suomalaisista haluaisi säilyttää suomalaisuuden ja olla Suomessa "suomalainen" virallisesti.

Jopa Neuvostoliitossa me olimme virallisesti suomalaisia, eli Финн - Finn (mies) ja Финка-Finka (nainen)oli passissa merkitty. Olen / olemme kansallisuudeltaan suomalaisia. Suomen kansalaisuuden saaneet ovat kansalaisuudeltaankin suomalaisia!
Eikä mikään ryssä, eikä etninen venäläinenkään! Haluaisin että kantasuomalaiset ymmärtäisivät sen! kaikella kunnioituksella!
Kiitos kommentistasi!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Inkeriläisten suomalainen kansallisuus on täysin kiistatonta. Inkeriläiset ovat aina olleet niin kieleltään kuin luterilaiselta uskonnoltaankin suomalaisempia kuin vaikkapa ennen sotaa Salmin ja Suojärven ortodoksiväestö, joka puhui Itä-Karjalassakin puhuttua karjalan kieltä. Ryssäksi haukkuinen toki on molempien kohdalla virheellistä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Juha Kuikka :[Ryssäksi haukkuinen toki on molempien kohdalla virheellistä.],

- olen tavannut ja puhunut aiheesta monenkin evakkokarjalaisen kanssa vaikeuksista sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, niin sama juttu, eli "ryssittely" on tullut heillekin silloin vastaan. Jotkut jopa jotenkin "lohduttelivat", että "kyllä se siitä" " meitäkin haukuttiin ryssiksi ja syrjittiin". Se on todellakin väärin kenen tahansa kohdalla!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvää naistenpäivää Viola Heistonen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Tämän blogin suosituimmat