Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

100 vuotta Inkeriläisenä!

  • Hilma-Maria Heistonen 100 vuotta
    Hilma-Maria Heistonen 100 vuotta
  • Synttärit 23.3.2013
    Synttärit 23.3.2013

Äitini Hilma-Maria Heistonen täyttää tänään 100 vuotta. Olen kovin iloinen Äidistäni!

Sataan vuoteen mahtuu paljon

ja sitä kaikkea, mitä on tullut vastaan Elämän polun varrella ei pysty kertomaan tässäkään blogi-kirjoituksessa.

Äitini syntyi tsaarin vallan aikana 23 maaliskuuta 1913 Suomessa Inkerin Lempaalan kunnassa Oinalan kylässä, joka oli viime sodan aikana pyyhkäisty maan tasalle.

Lapsuus oli onnellinen, vaikka menettikin oman äitinsä varsin nuorena. Perheessä oli kymmenen lasta, mukana ottopoika, isä, äiti ja mummo. Äitini kertomuksen mukaan perheyhteisö oli tosi vahva. Isä ja äiti tekivät ahkerasti työtä ja lapset hoitivat toinen toisiaan mummon tuella.

Sitten tulivat vaikeat vaiheet Inkerin kansalle : kollektivisointi ja kolhoosit, inkeriläisten vainot. Suomenkieliset koulut ja kirkot suljettiin. Stalinin terrorin ja sotien pelot! Karkotus- ja evakkomatkat Siperian suuntaan. Saman tyyppisiä polkuja kulkivat kaikki muutkin. Niin Äitini läksi pienet lapset sylissä pommituksen alla evakkomatkalle... Paluu koiseudulle sodan jälkeen, jonne pääsy oli jo kielletty. Vaellus Viron kautta Venäjälle... Neuvostoliiton romahdus ja Inkerin kansan nousu... Muutto Suomeen kasvattaman lapsenlapsia...

100 vuoden elämäntaival

läpi kaikkien vaikeuksien Venäjällä, Neuvostoliitossa ja täällä Suomessa. Hän on selvinnyt hienosti tähän ikään.

Ehkä selviämisen taidon ja kovan työnteon äitini on oppinut Neuvostoliiton kurituksessa. Perheen ja sisarusten vahva yhteisö oli tukena.

Hyvät lapsuuden muistot kannattelevat täällä vieraalla maalla. Äitini kaipaa nyt 100 vuotiaana omaa sukua, isää ja sisaruksia perhe- ja sukuyhteyttä ja yhteisöllisyyttä. Tämä oli inkeriläisiä ja inkeriläisyyttä koossa pitävä voima Siperian vuosina ja paluuvuosina Inkerinmaalle.

Sydämelliset Onnitteluni Rakkaalle Äidilleni ja pitkää ikää vielä tästäkin eteenpäin!

Olen aina rinnallasi!
Tyttäresi Viola Heistonen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Joachim Seetaucher

"Äitini syntyi tsaarin vallan aikana 23 maaliskuuta 1913 Suomessa Inkerin Lempaalan kunnassa Oinalan kylässä, joka oli viime sodan aikana pyyhkäisty maan tasalle."

Eikös tuo kylä kuulunut silloin kuitenkin Venäjään eikä Suomen Suuriruhtinaanmaahan?

No, niin tai näin, toivotan 100-vuotiaalle elämää kokeneelle äitillesi lämpimät onnentoivotukset.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Joachim Seetaucher kirjoitti: "Eikös tuo kylä kuulunut silloin kuitenkin Venäjään eikä Suomen Suuriruhtinaanmaahan?",

-ehkä. En ole koskaan tutkinut sitä Suuriruhtinan Suomen rajoja, mutta kun vuonna 1917 Suomen ja Venäjän välinen raja vedettiin, niin monet perheet siirtyivät Suomeen. Isoisäni ei lähtenyt isonperheensä kanssa minnekään, ja vielä siitäkin syystä, että asiat taloudellisestikin sujuivat hyvin ja hän oli ostanut juuri maata niiltä, jotka tiesivät ja osasivat aavistaa tulevaisuutta ja myivät omia maita halvalla hinnalla...

Äitini tykkää laulusta "Suomessa olen minä syntynyt...". Kaikkihan oli silloin ympäristössä suomalaista, niin kieli, kirkot, koulut ja kulttuuri ym. elämäntavat. Naapuritkin olivat Mäkiset,Tirraset ym..

Kiitos kommentistasi ja onnentoivotuksestasi Äidilleni!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Onnea Viola äidillesi ja sulle kansko iloittet äitistästi ja elämänne ihmeellisistä käänteistä! Se Ville mikä se nyt oli, siis se näyttelijäko kiertää Venäjää, mie ruukaan tallentaa ne ohjelmat ja kattoa niitä ja ussein olen muistanu sinuaki.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos Hilkka Onnittelustasi Äidilleni, ja muistamisesta minuakin!

Niin, emme koskaan tiedä etukäteen elämäämme käänteistä! Niin arvaamaton se tulevaisuus on, sen jokainen askel!

En minä itse, eikä kukaan äitini kaikista edesmenneistä sisaruksista(kahdeksasta!)voinut kuvitella, että hän jaksaa kulkea Elämänsä polkua ainakin sataan vuoteen asti. Nyt alkoi Äitini Elämässä sata ensimmäinen vuosi! Jaksamista tarvittiin tähän asti,ja tarvitaan vielä enemmän tästäkin eteenpäin. Palasin äsken Äitini synttärijuhlilta, jos onnistumme niin laitamme kuvan tähän blogiin.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Voi, oispa kiva, jos saisitta laitettua kuvan. Minun äitihän oli syntyny Viipurissa 1935 ja siksiki mie monasti aattelen, että mitähän äiti sanos tästä nykymenosta, no valoa ja iloa ilthaasti Viola! t. ämmi hilkkapien

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #5

Hei,Hilkka!

Nyt on liitetty kuva Äidistäni,joka on otettu tänään synttärijuhlissa!

Mukavia kevättalvipäiviä Sinulle, ämmi hilkkapien!
Ystävällisin terveisin Viola.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia Vastaus kommenttiin #6

Voi ihmeitten ihme, kuinka ihanan sulonen kuva! Kiitos ja miepä tviittaanki uuesthaan, että muutki sais nähä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #7

Kiitos, Hilkka!
Olen tosi iloinen Äitini puolesta,että hän on jaksanut sinnitellä näinkin kauan ja samalla iloita Elämästä, tässä joskus kovassa ja julmassa maailmassa.

Käyttäjän RiittaKlemettiLilja kuva
Riitta Klemetti Lilja

Paljon onnea äidillesi Viola! Ruusuja ja sydämiä!

Kyllä on äidilläsi ollut mielenkiintoinen ja pitkä elämä. Terveyttä ja mukavaa jatkoa hänelle!

Pitää tässä aukoa nuo linkkisikin kun tässä yhteydessä niistä kiinnostuin. Kiitos niistäkin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos, Riitta, onnittelustasi ja "ruusuista ja sydämistä"!

Äitini saikin tänään kauniita ruusuja ja paljon kukkia, ja lämpimiä halauksia! Sai kuunnella myös muitten joukossa kanteleen soittajien esittämiä tuttuja virsiä ja lauluja...Ja kakun, jossa numero 100!

Käyttäjän RiittaKlemettiLilja kuva
Riitta Klemetti Lilja

Jaoin facebookilla tuossa ylimmässä linkissäsi olevan äitisi riipaisevan elämäntarinan/haastattelun, ja pyysin fb-kavereitani lukemaan sen. Käyn vielä sitten lisäämässä sinne osoitteen tähän blogiisikin.

Kyllä se vain nykyajan helposti pienistäkin vastoinkäymisistä kitiseville ihmisille on pysähdyttävää ja terveellistä luettavaa tuo äitisi tarina, ja nimenomaan tänään on siihen sopiva päivä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Riitta, kauniit kiitokset sinulle äitini ja omasta puolesta!

Tarinoita äitini Elämästä riittäisi vielä kerrottavaksi.Olen yrittänyt Puheenvuorossakin ja haluan linkittää kirjoitukseen, joka kertoo viime sodasta (1941-1945) ja meidän lähtöä evakolle Uralille Udmurttiaan.

Jos kiinnostaa, niin linkin takana löytyy, otsikko on venäjänkielellä ja venäläisestä laulusta" 22 июня ровно в четыре часа Киев бомбили, нам объявили, что началася война".

Suomeksi : 22 kesäkuuta vuonna 1941 tasa klo 4 aamulla Kiova pommitettiin ja meille ilmoitettiin, että alkoi sota.

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76433-22-%D...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Onnittelut! Tämä blogi ilahdutti ja lämmitti mieltä!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kauniit kiitokset onnittelustasi Äitini syntymäpäivän johdosta! Tällaiset kommentit lämmittävät minunkin mieltä.
Mukavaa sunnuntaita!

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Suuret onnittelut äitisi syntymäpäivän johdosta!
_ _

Muistuu mieleeni, että sodan jälkeen tai sen loppuvaiheessa meillä oli inkeriläinen perhe evakossa. Luulen, että perhe oli jotenkin 'heitetty' meille vaikka olimme ehkä kylän köyhin perhe isäni kuoleman jälkeen. Varmaan äidilleni oli ahtaan huoneen vuokraamisesta 5-henkiselle perheelle luvattu pieni korvaus ja jokainen penni meni tarpeeseen.

Sen muistan, että kun perhe joutui lähtemään takaisin, niin itkua väännettiin kovasti. Perhe varmaan aavisti, että matka ei pysähtyisi Leningradin alueelle, vaan Uralkin olisi vain välietappi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos onnittelustasi Äitini syntymäpäivän johdosta!

Niin, monet inkeriläiset pelkäsivät silloin sitä, että pääsevätkö takaisiin kotikonnuille, mutta niin suomalaiset kuin venäläisetkin viranomaiset vakuuttivat, että he pääsevät kotiin; niin suurempi osa inkeriläisistä lähti jopa mielellään paluumatkalle Inkerin maalle,mutta pettyivät pahasti.

Olen kirjoittanut aiheesta otsikolla : "Perustuiko inkeriläisten palautus Neuvostoliittoon petokselle?".

Vaikkei se kuulu blogin aiheeseen, mutta jos kiinnostaa, niin linkin takana löytyy.

Olkaa hyvä! Пожалуйста!

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/36985-perus...

Joachim Seetaucher

Muistan joskus kuulleeni kertomuksen palautetuista inkeriläisistä, jotka lähtiessään lupasivat kirjoittaa kirjeitä sitten entiselle suomalaiselle isäntäväelleen, jonka luona olivat asuneet maatilalla töitä tehden.

Kirjettä ei vain pitkään aikaan kuulunut eikä näkynyt. Sitten joskus reilun vuoden kuluttua tuli kortti, johon oli kirjoitettu, että "kaikki on hyvin, meillä on ihan yhtä hyvät olot täällä kuin Villellä ja Kallella siellä teidän talossanne".

(Ville ja Kalle olivat talon porsaat).

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Luulen, tai olen varma, ettei kirjeenvaihtoa suomalaisten/ulkomaalaisten kanssa kerta kaikkiaan sallittu!
Silloin Suomesta palanneet inkeriläiset vietiin Keski-Venäjälle alueille, jotka olivat joutuneet saksalaisten miehityksen alle ja siellä olivat kurjat olot, joten vertailu "Villeen ja Kalleen" oli ehkä sopiva.

Tämän blogin suosituimmat