Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Kirja-arvostelu: Hyviä vuosia

  • Kirja-arvostelu: Hyviä vuosia

Hyviä vuosia
Kiitos Sirkka-Liisa Kivelä!

    KIVELÄ, Sirkka-Liisa
    Hyviä vuosia : arvokas ja turvallinen ikääntyminen /
    Sirkka-Liisa Kivelä. - Helsinki : Kirjapaja, 2012
    (Hämeenlinna : Kariston Kirjapaino). - 185 s. ; 22 cm
    ISBN 978-952-247-348-6 (sid.) : 31,90 EUR

Professori Sirkka-Liisa Kivelä kirjassaan "Hyviä vuosia – arvokas ja turvallinen ikääntyminen" tarkastelee arvokkaan ja turvallisen vanhenemisen edellytyksiä yhteiskunnassamme.

Esipuheessa hän kuvaa elämän ja vanhenemisen monimuotoisuutta kauniilla vertauksilla:

    "Elämä on kuin täyteen muotoonsa puhjennut kantarelli. Kasvun ja kehittymisen näkökulmasta aloitamme elämän kantarellin kapeasta alaosasta. Tietoja ja taitoja on vähän. Kasvaessamme ja kehittyessämme siirrymme ylöspäin yhä laajempiin osiin. Tietomme lisääntyvät, ja opimme monia taitoja, kuten päättelemään loogisesti ja laatimaan synteesejä. Luovuutemme ja näköalamme laajenevat vuosien mittaan.

    Kantarellin laaja yläosa kuvastaa vanhojen ihmisten elämän avaria näköaloja, mennyttä elämää ja siihen kuuluneita tapahtumia, tekoja, ajatuksia, kokemuksia, saavutuksia, onnistumisia, iloa, ystävyyssuhteita, menetyksiä, epäonnistumisia ja surua on useiden vuosikymmenten ajalta. Iäkkäiden ajatukset liikkuvat laajemmissa kuvioissa kuin nuorten ja keski-ikäisten. Elämän viimeisessä vaiheessa tasapainottelemme olemisen ja lähdön välillä. Kantarellin yläreunan ryppyisyys heijastaa lähtöä edeltävää, muuttunutta olotilaamme. reunan ulokkeet kuvastavat vanhan ihmisen haurautta ja hänen luonnollisia, hetkellisiä siirtymiään elämän ja kuoleman rajapintaan."

    "Tämän kirjan perustana oleva arvokäsitys voidaan kiteyttää sanontaan - Jokainen ihminen on laulun arvoinen" toteaa Kivelä ja jatkaa "vanhenevat ja vanhat ihmiset voivat turvallisessa yhteiskunnassa luottaa siihen, että heidän ihmisarvonsa ja oikeutensa turvaavia säädöksiä ja suosituksia noudatetaan sosiaali- ja terveyspalveluiden käytännön toiminnassa."

Hallituspuolueiden riita vanhuspalvelulakiesityksen henkilökuntamitoituksista osoitti taas käytännössä kuinka vastakkaisia voivat olla käsitykset hyvän vanhuuden tukemisesta.

Sirkka-Liisa Kivelä käsittelee perusteellisesti, kuinka iäkkäät voivat vaikuttaa itse hyvään vanhuuteen. "Itseään arvostavat seniorit, jotka vaativat iäkkäiden tasa-arvoista kohtelemista, edistävät kaikkien suomalaisten arvokasta ja turvallista vanhenemista ja vanhuutta.

Ikäsyrjintään Kivelä puuttuu napakasti ja toteaa, että huono pitkä-aikainen laitoshoito on rakenteellista syrjintää.

    "Psyykenlääkkeiden käyttö on maassamme pitkäaikaislaitoksissa lähes kolme kertaa niin yleistä kuin muiden Pohjoismaiden vastaavissa laitoksissa. Vanhuspalvelulain perusteluissa tulisi korostaa tutkimuksiin perustuvaa psyykenlääkkeiden käyttöä iäkkäiden hoidossa, määritellä hoidollisesti oikea tapa rajoittaa muistisairaiden käyttäytymistä tarvittaessa ja kieltää mekaaninen ja kemiallinen kaltoinkohtelu."

Kivelä puuttuu erityisesti mekaaniseen ja kemialliseen kaltoinkohteluun, jotka vallitsevina hoitokäytäntöinä ovat yhteiskunnallista kaltoinkohtelua, mihin hän lukee myös säädökset vuorokaudessa käytettävien vaippojen määrästä, palveluasumisen kilpailuttamisen ja siitä seuraavan asukkaiden muuttamisen palveluyksiköstä toiseen.

Läpi kirjan Kivelä korostaa iäkkäiden ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista.

Meidän ikäihmisten tuleekin seurata tarkkaan miten valmisteilla olevassa vanhuslaissa ja vammaisten ja muistisairaiden itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevassa laissa toteutuvat käytännössä iäkkäiden ihmisten ihmisarvo ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen.

Kiitos Sirkka-Liisa Kivelä, kun taistelet vanhusten, muistisairaiden ja kehitysvammaisten kemiallisen rajoittamisen virheellisen käytön ehkäisemiseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Pirkko Leskinen

Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelän ansiosta ylilääkitys on tiedostettu vanhusten hoidossa. Ihmisoikeudet vammaisten arkeen verkosto on saanut prof Kivelän tukemaan taisteluamme kehitysvammaisten kemiallista kaltoinkohtelua vastaan.
Ministeri Maria Guzenina-Richardsonin tapaamisessa Kivelä totesi, että muistisairaiden kemiallinen rajoittaminen on "elegantti tapa" rajoittaa muistisairaiden liikkumista ja muuta käyttäytymistä, koska se voidaan toteuttaa siten, että omaiset tai muut ulkopuoliset eivät huomaa kyseessä olevan rajoittamisen tai jopa kaltoinkohtelun.
Kivelä vetosi ministeriin, että tämä ottaisi muistisairaiden ja kehitysvammaisten kemiallisen ja muun kaltoinkohtelun ehkäisemisen ministeriönsä keskeiseksi tavoitteeksi.

Tämän blogin suosituimmat